Siinäpä se taisi tulla sanottua ytimekkäästi heti otsikossa. Eli tulipa tehtyä maailman rumin imetystyyny. Ohje oli ihan hyvä, kaavan tulostin Vauvasaurus-blogista. Mutta toteutuksessa tulikin sitten pari kämmiä, kun äkkiä halusin saada tyynyn käyttöön. Suurin virhe lienee päälliskangas, joka on aika paksua ja jäykkää puuvillaa -ei kovin mukavaa, trikoo olisi toiminut paremmin. Tyyny on täytetty superlon-silpulla, jota esikoisen kanssa saksimme urakalla muutaman päivän. Tyyny on siis myös melko muhkurainen.
Kaikkein tylsintä tyynyssä on kuitenkin se käsinommeltu reuna, josta täytetty tyyny on sullottu sisään. Päällinen oli vähän nafti, ja siksi käsinommeltu osuus ei ole niin kaunis kuin haluaisin. Tai se on siis ruma! Mutta olin menettänyt mielenkiintoni täysin koko tyynyyn siinä vaiheessa kun huomasin muhkuraisen täytteen ja jäykän päällisen. Siispä ompelin apinan raivolla työn valmiiksi ja itseeni pettyneenä huokaisin helpotuksesta, kun se tuli valmiiksi. Pettyneenä siksi, että en olisi uskonut reputtavani näinkin yksinkertaiselta kuulostavaa haastetta kuin imetystyyny. Mutta parempi ruma imetystyyny, kuin keskeneräinen sellainen. On sitä muutaman kerran käyettykin oikein imetyksessä, mutta ihmeekseni olen huomannut että se taitaa olla ihan mainio niskatyynykin. Ja toisaalta se menee myös hassunmallisena sohvatyynynä, en usko että monikaan vieras arvaa tyynyn olevan nimenomaan imetystä silmälläpitäen tehty. Joten annetaan kaikkien kukkien kukkia, ei oma silmäkään enää ihan joka ikinen kerta osu siihen rumaan täyttöaukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti