Pientä ja käytännöllistä

Kaunishymyinen tytär sai välikausihaalareihin sopivan pipon Sublimen kashmir-villasekoitteesta ja Teeteen Primaverasta. Neuloin aluksi tästä langasta erään hiihtopipon melkein valmiiksi, kunnes tajusin että päähine on aivan liian pieni johtuen käyttämästäni ohuemmasta langasta. Siispä purin koko laitoksen ja tein tämmöisen perustekeleen 3,5 mm:n puikoilla ja 82 silmukalla. Lankaa meni tupsun kanssa 67 grammaa, koko on sopiva ilman kasvunvaroja. Muutama lisäsilmukka olisi pidentänyt käyttöikää, mutta jo nyt havaittavan lievän nukkaantumisen vuoksi voi olla vaan hyvä ettei pipo heilu kuvioissa vuosikausia.

....Sun kanssas katson maailmaa...

Piposta löytyy siis raidat, korvaläpät, solmimisnauhat ja kaksivärinen tupsu. Ei varmasti kutita, pitäisi tehdä samasta vielä kauluri tytölle. Jäämme seuraamaan tilannetta...

Vauhdikas pikkukaveri sai uudet sukat villataminekoriinsa. Nämä olivat KYH 13 -aloitukset ja majailleet melkein valmiina kaapissa varmaan kolme kuukautta. Pikkaisen reilut ovat, mutta käyttökelpoiset.

Lanka on turkoosi ja valkoinen seiskaveikka, kulutus 64 grammaa. Puikot olivat kolmoset, ja ainakin viimeisen sukan kohdalla yksi puikko oli 3,5, kun en viitsinyt etsiä kolmosta. Eipä tuota huomaa mitenkään lopputuloksessa.

Neuloin sata grammaa Dropsin upeaa pitsineuletakkia, kunnes huomasin että takista on tulossa teltta. En saanut sitä vielä purettua, sillä harkitsen pienempiin puikkoihin vaihtoa ja mallitilkun tekoa, jotta pääsisin oikeampaan tiheyteen. Sen sijaan aloitin Golden Hour -paidan, sillä kaipaan usein neuletta takin alle. Nyt on se hetki kun saa vetää rastin seinään; täti neuloo itselleen!

Letkis ja viirinauha

Isoin pettymys aikoihin hengailee tässä ja tuossa! Haaveilin kesästä asti kauhavan Kangas-Aitan Letkis-korista, joka virkataan Esteristä muoviputken ympärille. Olosuhteiden osuttua suotuisiksi pääsi Esteri koukulle noin kuukausi sitten. Kori valmistui melko rivakasti, koska paloin halusta nähdä sen valmiina. Taito-lehden kuvassa kori näyttää ihanalta, mutta olin todella pettynyt omaani kun se valmistui. Kori on jotenkin viutelo! Oli pakko tunkea kori täyteen lankoja, että tuli parempi mieli ja korin muotokin vähän parani. En meinaa lähteä purkamaan, tekele saa toimia lanka- tai pyykkikorina, vaikkei siitä lelukoria tulekaan pojan huoneeseen, kuten aikaisemmin ajattelin. En pystyisi katseleemaan moista vinokasta lelukorina...

Koukku oli kasi, ja kudetta meni puolitoista kartiota.

Pikkuisemman ykkössynttäreihin halusin panostaa, kuten lapsukaisten synttäreihin yleensäkin. Synttärien tuoksinnassa blogailukin vähän jäi, ja lueskelen muiden kirjoituksia jälkijunassa. Vanhohen Vuodatus-tekstien siirto tänne Bloggeriin on kesken, se on äärettömän tylsää, varsinkin kun pitää etsiä oikeat kuvat paikoilleen Vuodatuksen hukattua parin vuoden otokset blogiteksteistä. Itseni takia kirjoituksia tänne siirtelen, harva vanhoja juttuja taitaa selailla, ellei tunnisteiden kautta niihin eksy. 

Ykkössynttäreillä oli kakkutikkareita ja kakkua (sekä paljon muutakin, mutta jotain mainitakseni). Kakkutikkareista on jonkunverran vaivaa, mutta ne on kyllä hienoja! Tein nämä Valion ohjeella, ja näistä tuli tosi hyviä, mutta saattaa olla että pienemmille lapsille maistuisi vähän miedommat versiot, näissä oli nimittäin aika paljon kaakaojauhetta taikinamassassa.

Kakun koristelu on nyt taas mitä on, mutta synttärisankari on ihana!

Oli myös viirinauha, joka näytti mielestäni kivalta keittiön lampun ja eteisen tiiliseinän välillä.

Ompelutyön siisteydestä emme puhu tässä yhteydessä mitään....

Yksi pöllö viirissä. Piti olla enemmänkin, mutta tämän kanssa tuli vähän kiire...

Kaikki kankaat löytyi omista kaapeista, ja ne rimmaa pojan huoneen sävyihin. Viirinauha tulee jatkossa oleskelemaan pojan huoneen katonrajassa, kunhan saan ne naulat sinne oikeisiin paikkoihin.

Anteeksi, vääriä hälytyksiä tiedossa!

Päivitän vanhasta blogista vanhoja kirjoituksia tänne bloggerin puolelle, ja pahoittelen jo etukäteen siitä aiheutuvaa häiriötä.

Kesäjuhlatilaus!

En tiedä minkätyyppisen mielenhäiriön sain viime viikolla, kun aloin ommella Mekkotehtaan Maret-kolttua  tyttärelle kesäisen pinkeistä kankaista. Ensin ajattelin, että voisihan hän käyttää mekkoa pikkuveljen synttäreillä vaikka se vähän lyhythihainen onkin, mutta sovituksen jälkeen muutin mieltäni. Maret on aivan ihana, mutta niiiin kesäinen! Onni onnettomuudessa on se, että tein koon 104 cm mekon, ja se on tytölle iso. Vaikkei se kuvissa näy, niin jouduin koko ajan vetämään olkaröyhelöitä ylös. Tämä tulee olemaan kesällä varmasti hyvänkokoinen. Sunnuntaina katsoimme Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa ja tytär liihotti uudessa mekossaan. Kuvien otto oli melko haasteellista, mutta näillä mennään.

Ruusukangas on Tanya Whelanin, ruutukangas jotain peruspinkkiä kaapin perältä. Kaikki tarpeet löytyi ilahduttavasti kotoa, polvekenauhaa ja nappeja myöden.

Olkaröyhelöt on  niin ihanat tässä mekossa!

Takana on pari nappia, eli ei taaskaan vetoketjun kanssa tappelua. Hurraa! Ja lopputulos selkäpuolelta siltikin kiva.

Asiasta yöpukuun. Mies oli mekkokuvien lomassa napannut allaolevan kuvan, ja keksimpä siitäkin jutunjuurta. Parisen kuukautta sitten sain tuunattua umpijalkaisesta yöpuvusta resorillisen. Leikkasin reissussa kärsineet jalkaosat pois ja surautin vähän miehekkäämmät turkoosit resorit tilalle. Pukuhan on isosiskolta peritty... Pieni ompeluhomma, mutta siitä tuli niin hyvä mieli! Ja miten tuosta pikkumiehestä tuleekin hyvä mieli, vaikka kaveri kuvassa harmistusta vastaan taisteleekin. Äidin rakas, tänään yksivuotias...

Blingbling -kauden avaus

Joka vuosi kun syksy syvenee ja talvi lähenee, alkaa jossain vaiheessa himoita kimmeltäviä lankoja. Tänä vuonna kimmallekausi aukeni itselle neulotulla pipolla. Mies kuvasi sitä päässäni eilen mummulan pihalla, omenapuu taustalla.

En ikinä ehdi ratsastamaan edes neulemuodin aallonharjalla, joten tein vasta nyt ekan Wurm -piponi. Muut on tämän tehneet jo varmaan kaksi vuotta sitten. Käytin pipoon kaksi kerää, eli 100 grammaa Novitan harmaata Säde -lankaa, ja jouduin jättämään viimeisen raidan poiskin, kun lanka ei olisi riittänyt. Hyvä silti ettei piposta tullut tämän syvempi, sillä tähänkin mahtuu ponnari pipon sisälle.

Pipon idea lähti siitä, kun harmitti käyttää ruskeaa pipoa tämän ulkoilutakkini kanssa. Ruskea ei yhtään sovi vaaleanturkoosin kanssa, jossa on harmaita yksityiskohtia. Nyt uuden pipon kanssa kelpaa taas kärräillä ja mennä kylillä, eikä kukaan ajattele että hyiyäk muijalla on vääränvärinen pipo.

Tupsun tein harmaasta Rose Mohairista, kun en pitänytkään niin palavasti Wurmin päälaesta, ja ajattelin niin peitteleväni sopivasti ne lopun vahvat kaventelut. Päättelyitä lukuunottamatta Wurm on mallina aivan loistava! Varsinkin tuo pipon reunan kaksinkertaisuus ja siisteys ovat parhaita!

Blingbling -WURM

Ravelryssa

koko: Medium

Lanka: Novita Säde kaksinkertaisena

tupsussa Novitan Rose Mohair

Puikot: 3,5 mm

Ruskansävyinen huivi

EDIT: Kolmas hääpäivä onnellisesti vietettynä, mutta rouva on edelleen ilman vihkisormuksiaan, kun ei ne edelleenkään mahdu näihin nakkisormiin. Jospa parin menetetyn kilon jälkeen sitten... Ettei kukaan ihmettele kun vasuri niin paljaana tuossa kuvassa vilkkuu:).

Kun näin kuvat itsestäni, olin vähän järkyttynyt kuinka vanhalta näytän, eikä ollut sitäkään hauska huomata, että kulmakarvat pitäisi nyppiä. Toisaalta, tulipahan kulmat nypittyä, kun kuvan kautta huomasin niiden huolittelua kaipaavan, tuolle vanhenemisellehan ei voi mitään. Kolmekymppispäivä siis lähenee uhkaavasti, saa nähdä tuleeko siitä isompikin kriisi.

En ole superpaksujen tai pötkölankojen ystävä, koska en niin pidä tunnissa valmista -ajatusmaailmasta, jos puhutaan neulomisesta. Kaikenlisäksi pötkölangat tuppaavat olemaan melko hintaviakin, eikä omassa valtavassa varastossani taida olla kerääkään tuollaista pönkölankaa. Torstaina Luovat Langat -liikkeessä oli jälleen neulekerho, ja sen aiheena huivi paksusta Subito-langasta, joten päätin haudata ennakkoluuloni paksulangoista ja tartuin koukkuun. Alussa sain tuubihuivini jotenkin kieroon ja jouduin purkamaankin, mutta korjausliikkeen jälkeen homma luisti ja muutamassa tunnissa oli huivi valmis. Hommaan käytettiin kolmosen koukkua, ketju- ja kiinteitäsilmukoita, todella helppo siis!

Huivissa on ihanat värit, täydelliset ruskan sävyt. Huivi on ollut alusta asti ahkerassa käytössä, ja tästä tulee varmasti syksyn käytetyin huivini. Vaikken jatkossakaan tule aina niin innostumaan paksulangoista, niin tästä tuli kyllä kiva! Ruskean takin kanssa vielä parempi, tässä nyt valitettavasti kuvattuna harmaan kanssa.

Lankaa meni kerällinen, eli 150 grammaa. Oli oikein mukava neuloa jälleen porukalla, marraskuussa tapaamme taas. Ensi viikolla olisi paperivalokurssi kahtena iltana, mutta en ole varma pääsenkö molempina. Aihe ainakin kiinnostaa, joulu se tulee tänäkin vuonna ja omatekemä paperinen jouluvalo olisi kiva!

Tuttu Juttu

Ihan uutta, vaikka näyttääkin tutulta...

On kuvia salamalla, ja ilman salamaa. Päivänvalo puuttuu, ja peiton värien vangitseminen on vaikeaa. Vauvanpeitto on tilaustyö, joka on tehty tämän innoittamana. Onnenpyörylöissä on samat värit kuin innoittajassaan, eli Novitan Miami -langan turkoosi, kirkas turkoosi, lime, oliivinvihreä ja ruskea. Valitettavasti luonnonvalkoinen Miami loppui kummitytön Onnenpyöräpeiton valmistuttua, ja oli etsittävä korvaava valkoinen. Homma olikin yllättävän haastava, sillä kokeiltuani viittä erilaista villa- ja puuvillalankaa mallitilkuille, olin luopua toivosta. Yksi oli liian kova, toinen liian karvaista, ja kolmas liian jotain muuta. Lopulta päädyin Sandnesin Duoon, joka on villa-puuvillasekoite. Vähän ohuempaa Duo oli Miamiin verrattuna, ja siksi tein joka ruutuun valkoisella langalla yhden  ylimääräisen kerroksen. Palat on virkattu yhteen päälipuolelta, joten kohosauma on koristeena. Koska käytettävissä oli tasan neljä kerää Duoa, en saant tehtyä tuon isompaa reunusta peitton.

Virkkasin peiton kolmosen koukulla, ja lankaa työhön upposi  380 grammaa. Miami-lanka on todella kiva virkattava, varsinkin jos vertaa valkoisen Duon työstämiseen. Duo kun on ohuempaa ja vähän halkeilevampaa lankaa.

Ihan omasta aloitteesta ompelin virkatulle peitolle alusviltin fleecestä ja ompelin kulmiin neljä kiinnitysnappia. En siis tiedä tuleeko vuoripeitolle käyttöä, mutta tällaisena, joskus liikaakin asioita pohtivana käsityöläisenä, en pystynyt  ajatuksesta enää luopumaan, kun sen kerran olin päähäni saanut. Virkattu Miami ja Duo ovat jokseenkin kovia valmiissa tuotteessa, ja tuntui hyvältä yhdistää niihin pehmeää valkoista fleeceä. Aluspeitto ei ole mikään ompelun mestariteos, mutta ajaa varmasti asiansa. 

Peiton kaveriksi tein vielä pipo-lapas-sukka-setin. Valitsin langaksi Dropsin Merino Extra Finen, tällä kertaa oliivinvihreänä. Dropsin Merino on upean pehmeää lankaa,  ja sitä on kiva työstää. Koko settiin kului 110 grammaa merinoa.

 

Töppösten ohje on sama kuin ennenkin, eli Debbie Blissin Neulojan vuosi -kirjasta, puikot kolmoset.

Lapaset on tehty omasta päästä, ja niihin on luotu 40 silmukkaa. Rannejoustinta edeltävällä kerroksella kaventelin  kahdeksan silmukkaa pois. Puikot kolmoset.

Pipo on taas Aviatrix, kolmepuolikkaan puikoilla neulottu. Kuvanottohetkellä asustesettiä ei oltu vielä kostutettu, mutta tietysti kostutin ja kuivasin pyyhkeen alla ennenkuin annoin eteenpäin.

Näiden valmistuminen oli helpotus, sillä nyt pääsen ihkaomien projektien kimppuun. Lopetuskuvassa näkyy  ruutu, jonka tein yksilöimään peiton omanlaisekseen. Onnenpyörän uloin kerros tuossa yhdessä ruudussa on vähän vaaleammalla turkoosilla tehty kuin muu hyrrä. Erilaista ruutua tuskin huomaa kukaan muu kuin täti itse (ellen siitä kerro).  Toivotaan että setin vastaanottajakin pitää näistä, itse olen tyytyväinen!