Katariina

Ihana Mekkotehdas-kirja tuli hankittua jo kesämmällä, mutta vasta nyt sain ommeltua siitä ensimmäistäkään mallia. Ainoa ongelma oli mekkomallin päättämisen vaikeus, mutta asian kiireellisyyden vuoksi päätin ripeästi. Aloitin Katariina A:n taskuilla.

...Ja valmistakin tuli. Kirja oli erittäin selkeä ja mekko oli hauska ommella. Tein mekon koossa 98/104, ja vähän kasvuvaraahan tuossa näyttäisi olevan. Ei silti haittaa, vaan käytössä menee jo nyt,  testikäyttö tapahtui eilisillä lastenkutsuilla. Hyviä toimintakuvia en saanut napattua, sillä kameraa ei ollut kutsuilla mukana, ja kotona tytär liimaili niin innokkaasti synttäreillä ongittuja tarroja, ettei ehtinyt poseerata.

Kangas on upeaa Amy Butleria. Haaveilin siitä joskus mekkoa itselleni, mutta kangas on niin kapeaa, että olisi pitänyt hankkia sitä metrikaupalla. Luovuin ajatuksesta, mutta senverran tätä löytyi kaapista, että sain tyttärelle syksyisen mekon.

 

Lahjaessua ommellessa ihastuin taskun reunaan ompelemaani pykäpistoon, ja surautimpa sellaisen tähänkin. Taskut eivät erotu kovin hyvin mekosta, koska kangas on niin levotonta. Taskujen malli on silti todella kiva, tulen varmasti tekemään niitä enemmänkin tuleviin mekkoihin, varsinkin jos kuosi on maltillisempaa.

 Takaakin näyttää kivalta. Hauskaa oli sekin, ettei tarvinnut ommella vetoketjua!

Leipurin lapsella ei ole essua

Leivon paljon mutta minulla, saati lapsellani, ei ole essua! Olen myös kova sottaamaan, joten leipomisen jälkeen paita on takuuvarmasti pyykissä. Pari vuotta sitten tein mummulle varmaankin joululahjaksi essun, ja samalla väänsin silloin vasta vauvaikäiselle esikoisellekin mummulaessun. Siellä essua on käytettykin, kun tytär häärii mummun apulaisena, mutta kotona moista tarpeellista juttua ei ole ollut. 

Aikomuksenani ei eilenkään ollut ommella essua tyttärelle, saati itselle, mutta toisin kävi. Olin ompelemassa essua täksi iltapäiväksi eräälle syntynäpäiväsankarille. Ekaversion malli oli kuitenkin vähän epäonnistunut, joten se essu jääkin sitten tyttären kotiessuksi. Vähän harmittaa etten ottanut mallia mummulan essusta, sillä se on kovin kaunis. Epäonnistuneen essun jälkeen toinen onnistuikin paremmin, joten esittelen vaan lahjaessun täällä blogin puolella. Tyttären essu on kädenteiden muotoiluja lukuunottamatta melkein samanmoinen ja samasta kankaasta ommeltu.

 Omat essutkin on jo jopa leikattuina odottaen ompelua! Leikkasin kaksi, toisen tästä samasta Bird Trail -kankaasta, ja toisen syksyisemmästä kuosista. Kangas on ihanan hempeä, mutta puuvilla tosi tukevaa ja paksua, joten lika ei mene helposti läpi.

Ompelin taas kaapista löytynyttä pitsiä koristeeksi, solmimisnauhat ovat erittäin käytännölliseksi osoittautunutta vanhaa lakanaa, jonka sain äidiltä. Iso osa lakanasta tuli jo käytettyä niiden keittiön syysverhojen taustaksi. Vähän kikkailin koristeompeleiden kanssa solmimisnauhoissa ja taskun reunoilla, ja pitihän se hopeanvärinen lankakin käyttöön ottaa. Tämmöinen perusessu tuli, toivottavasti tulee käyttöä.

Enkelikangas

Iskin silmäni lörppänään enkelikankaaseen Kangas-Pauliinassa, ostaessani tylsää muovifroteeta lasten sänkyihin. Pähkäilin kotona päivän, ja sitten hain kangasta kotiin. Aluksi olin ajatellut olohuoneeseen uusia verhoja, mutta jotenkin kangas ei sitten tuntunutkaan sopivan niin hyvin olohuoneeseemme, jossa on isot ikkunat. Makuuhuone oli edelleen ilman ensimmäisiäkään verhoja, johtuen itsepintaisesta halustani omella jokaikinen talon verho itse. Liitin kappaan vähän pitsiäkin, ja hyvä lopputulos tuli. Makkarin isomman ikkunan verhossa ei ole tuota pitsiä, koska vähän nuukailin sen kanssa.

Huone näyttää kelvolliselta, vaikka en käsitä miksi valokuvissa kaikki näyttää ihan hanurilta. Onko vika kuvaajassa vai pitäisiköhän harkita jotain erikois(en kallista)objektiivia? Mittasuhteet näyttää ainakin kakkoskuvassa oudoilta. En silti tokikaan ole makkariimme täysin tyytyväinen, vaikka enkelikangas miellyttääkin. Kaksi lapsensänkyä makuuhuoneessamme pilaa sisustusyritykseni alkuunsa! Tätä kuvaa varten siirsin pinnasängyn pois, mutta odotan todella aikaa jolloin saan kalustaa makuuhuoneen oman mielen mukaan. Vieressä nukkuvia lapsia vastaan ei ole mitään, mutta saisinpa ylimääräiset sängynrohjot muualle!

Ompelin yhden tyynynpäällisenkin rimmailemaan verhoihin. Olohuoneeseenkin saan vielä pari tällaista tyynyä, jos vaan koskaan ehdin. Tuhat ompelu- ja neulontaideaa kolisee päässä toisiinsa ja osa taitaa siinä samalla romuttuakin tämän ongelmallisen ajanpuuteasian vuoksi. Jospa silti saisin pojan synttäreiksi ommeltua vielä rullakapan hänen huoneeseensa ja toisen purjerengasverhon tytön huoneeseen. Muistaakseni edellinen deadline tässä verhoasiassa oli pojan ristiäisissä, mutta loppujen lopuksi kyseisenä päivänä talon ainoat verhot roikkuivat olohuoneessa. Mutta ei se mitään, rajat on tehty rikottaviksi!

Fantti ja Pöllö

Olen ykkössynttäri-vouhaaja. Sain vahvistuksen, kun huomasin jo hyvissä ajoin kaavailevani mitä pojan syntymäpäivillä tulee olemaan, ja samanlainen touho olin kun tytär täytti yksi. Siellä tulee olemaan ainakin norsuja, kirahveja ja pöllöjä, värikkäillä savannineläimillä koristeltu kakku, kakkutikkareita, poppareita, norsukeksejä ja viirinauhaa. Kutsut on jotakuinkin kunnossa, juhlimme jälleen kahtena peräkkäisenä päivänä perinteisin menoin, eli pyhänä suku, ja maanantaina tulee lapsellisten lauma syömään loputkin herkut pois nurkista.

Suunnittelin ja tein kutsukortit itse. Apua sain siskokullalta, joka pahaa aavistamatta saapui kylään ja joutui leikkaamaan norsuja ja ruohoja. Apu nopeutti prosessia paljon, kiitos sisko!

Viirinauhaa varten väänsin Paintilla pöllön ja norsun. Meinaan siis käytellä vähän kuvansiirtopaperia ja iloisenvärisiä kankaita, jotta saan kivan kokonaisuuden nauhaa varten.

 Saattaa olla, että teen vielä leijonan, jos ehdin. Menee se nauha näilläkin ja kivoilla kankailla...

Tyttären baletti-innostus on niin suloista! Kaksi kertaa on balettitunti vasta ollut, ja tällä toisella kertaa hän jo saikin pikkuballerinan mekon päälleen. Tuo villi, temperamenttinen, rohkea ja reipas tyttäreni on niin rakas, ja ihanan innostunut tästäkin uudesta asiasta.

Minä neulon töppösiä valmistuneen tilauspeiton kaveriksi, ja haaveilen itselle tulevasta neuleesta. Ehkä joskus sitten... 

Neulekerhoterapiaa

Pitkästä aikaa, melkein vuoden tauon jälkeen, pääsin osallistumaan Luovat Langat -liikkeen järjestämään neulekerhoon. Illan aiheena oli patalappu, joten semmoista aloin sitten muiden mukana väkertää uudenuusi Cloverin koukku hyppysissä. On kyllä niin mahtava koukku virkata, etten varmasti tule helpolla vaihtamaan perinteiseen. Kampanjalankana oli Smart, joten sitä käytettiin. Tein Sunny Spread -tyylillä lappuni, kun en ihastunut mallipatalapun reikäisyyteen. Lapusta tuli aika iso, ja lankaa upposi 65 grammaa. Saan siis vielä toisen tehtyä samoista langoista. Puikkoni koko oli 3, joten pinta on kivan tiivis.

 Teepannun alla...

Kuvanlaatu ei nyt ole mitenkään mahtava. Ihanaa oli kuitenkin päästä neulehenkisten ihmisten pariin tuulettumaan, odotan kuumeisesti seuraavaa kerhoiltaa!

Tein myös keittiöön verhot taannoin kitsaasti ostamastani kankaasta. Kankaan leveys oli jotain 260 cm:n luokkaa, mutta olin ostanut sitä vain metrin. Jonkunnäköisen kapan siitä sain keittiöön, mutta mielestäni se on jälleen liian matala. Kymmenen senttiä olisi tehnyt ihmeitä! Jouduin myös turvautumaan vanhaan lakanakankaaseen, jonka laitoin taustapuolelle, jotta päärmeisiin olisi mennyt mahdollisimman vähän kangasta. Verhot on kohtalaiset ja ainakin syksyisemmät kuin edelliset. Saa siis kelvata! Kankaasta jäi sopivasti yhden tyynyliinan verran, jotta olohuoneeseen saadaan mätsäävä tyyny sitten joskus, kun ompeluaika taas aukenee. Olkkariin on siis suunnitteilla oikein tyynykasa, mutta saa nähdä jääkö se vain suunnitelman asteelle.

Keittiön myslipurkki sai verhoihin sopivan villavaatteen. Piti tehdä värikynäpurkille huppu, mutta tulikin liian iso.

HÄLYTYS! 338 grammaa neulottua villaa!

Voinemme pitää sitä pienenä ihmeenä!  Se neuloo sittenkin, eikä vaan selitä! Koko kesän olen kitkuttanut ja nitkuttanut jos jonkinmoista neuleenretaletta ja virkkuunketaletta mutta valmistumisprosentti on ollut toista maata. KYHäilytöitä on edelleen kesken, jopa sellaisia melkein valmiita. Mutta ei puhuta niistä, koska mulla on tosiaan nyt esitellä oikein neulepino:

Tässä ja vähän tuossakin eri kuvakulmasta, nyt kun sitä neuletta on (jos tarkkoja ollaan, nämä ovat jo saajallaan, pienellä suloisella pojalla).

Pitää myöntää, tämmöisen paatuneen väriaddiktinkin, että maltilla valitut hennot ja samalla yhteensointuvat värit ovat loistavat yhdessä! Mietin kauan värejä, ja etenkin lahjansaajan äidin mahdollista värimaailmaa, ja päädyin näihin. Tykkään valinnoistani!

Vauvan neuleista saa paljon enemmän tolkkua kun ne on muuten kuin lattanasti tasolla esillä. Vaikka kyseinen Aviatrix -lakki onkin 11-kuiselle auttamattomasti pieni, näkee tässä olennaisen. Eli siis sen, että vauva näyttää ihan vajakkilasta karanneelta tämä pipa päässä. Hihittelin moneen otteeseen kuvaillessani pikkukaveria touhuamassa tämä villakypärä päässään.

Johtuukohan yllämainittu asia piposta vai sittenkin mun vauvasta... Aviatrix on ilmaisohje, malli on kekseliäästi kehitetty ja helppo, eikä ylimääräisiä pääteltäviä langanpäitä ole montaa. Pipo neulotaan käyttäen lyhennettyjä kerroksia, mikä on minulle melko uusi tekniikka, ehkä kerran tai kaksi olen sitä jossain käyttänyt. Siisteydestä en ole nyt aivan varma sen wrap and turn -homman osalta, mutta kehityin siinä loppua kohden. Neuloin koko hoidon kolmepuolikkaan tikuilla. Lankana on Dropsin Extra Fine Merino Wool (väri 08).

Töppöset tein jälleen Debbie Blissin Neulojan vuosi -kirjan ohjeella. Koko on varmaankin puolivuotiaan, sillä meidän kaverille töpöt olivat jo vähän pienet.

Töppöset näyttää kivammilta sitten kun niissä on vauvanvarpaat sisällä! Lankana on sama Dropsin Extra Fine Merino Wool (väri 15). Käytin kolmosen bambuvartaita. Lankaa pipoon ja töppösiin yhteensä kului 84 grammaa. Lapaset lupasin tehdä jälkitoimituksena.

Villahaalari on kokoa  6kk-9kk, riippuen vauvasta. Uusi haalarinomistaja oli senoloinen  pikkujätkä, että puolivuotiaana ollaan jo kasvettu mokomasta ulos, ellei pituuskasvu sitten tuosta vähän laimene. Malli on jälleen tuo tuttu omani, jota kehittelen jatkuvasti toimivampaan suuntaan. Olen haalariin jo jokseenkin tyytyväinen, vaikka pari pientä kehitysideaa onkin mielessä. Muutama haalari vielä, niin kaikki yksityiskohdat on hiottu.

Lanka on Dropsin Extra Fine Merinoa,  254 grammaa sitä kului neuloessa kolmepuolikkaan pyörö- ja sukkapuikoilla. Käytin beigenharmaata (08), vaaleansinistä (15) ja luonnonvalkoista (01). Napit löytyi Kangas-Pauliinasta.

Rakastan raglan-hihoja, en voisi kuvitellakaan neulovani laatikkomallista hartialinjaa yhteenkään neuleeseen.

Haalari takaa. Värinvaihtokohta on nappilistaan asti tuolla takana. Nappilistan alettua väri vaihtuukin tietysti siellä reunassa. Tämä värinvaihtoporras keskellä neuletta on se suurin juttu joka kaipaa viilausta, ainakin kun raidoittaa näin kolmella värillä (olen ratkaissut jo ongelman). Yksivärisessä tai kirjavassahan langassa ei tuollaista epäkohtaa tulisi. 

Satumetsä-mukit saa jäädä hyllylle, ja Taika -mukit ja syksy valtaavat jo mieltä ja maisemaa. Rakastan niin syksyistä tuulta ja okrankeltaista aurinkoa. Syksy on niin paras vuodenaika!

Lontoo-henkisiä ompeluksia

Vaatimattomuus kaunistaa vain kaunokirjallisuuden päähenkilöitä, joten ajattelin sortua pieneen omakehuun koskien vierashuoneemme sisustusoperaatiota. Sisustus ei edelleenkään ole täydellisen valmis, mutta suotuisien kuvausolosuhteiden vuoksi näpsäisin pari kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. Joulusta asti odotellut kangas päätyi vihdoinkin verhoksi viime viikonloppuna. Sentilleen meni koko kangas, ja juuri oikean kokoiset verhot tuli, joten saatoin onnitella itseäni kerrankin onnistuneesta kangasmäärän arvioinnista ostohetkellä. Mielestäni kankaan väri on oikein oivallinen tuohon huoneeseen. Mätsää päätytapettiin (joka ei näy kuvassa) ja kaikkeen muuhunkin. Olen tyytyväinen!

Lisäksi ompelin viisi tyynynpäällistä erikokoisille tyynyille. Kankaat olen joskus aikaisemmin ostanut  Ompelun Ihanuudesta. Lontoo-kangas on ostettu Kangas-Pauliinasta  puolisen vuotta sitten. Pidän kovasti seinällämme olevasta Lontoo-aiheisesta taulusta, jonka olemme saaneet joululahjaksi jo muutama vuosi sitten. Oli kiva kehitellä sisustusta sen ympärille. Olen asunut pari kuukautta Lontoossa muutama vuosi sitten, ja pidän paikasta, vaikkei visiittini kauaa kestänytkään. Oli siis kiva sisustaa vierashuone Lontoo-henkisesti, kun itselläkin on jonkinmoinen tunneside maahan.

Vierashuoneeseen pitää vielä virkata matto. Luulen että teen sen mustasta kuteesta. Jonkinmoisena haaveena olisi myös virkata näillä väreillä torkkupeitto huoneeseen, mutta sen idean toteutumisesta en ole ollenkaan varma.

 

Isommat verhot vielä tästä kuvakulmasta. Vasemmalla sängyn vieressä oleva jakkara kuuluu oikeasti pienen kirjoituspöydän alle, mutta unohtui näköjään tuohon, kun kurotin ylähyllyltä sisätyynyjä. Jakkara olisi vielä aikomus päällystää jollain tähtikankaalla...

Mutta nyt, pieni kiire nimeltä nuorempilapsi kutsuu, ja minä palailen langoille myöhemmin...