Ekoapina on HeVi-shoppailija

Sutaisin ekoapinan paperille ja tulostin kuvansiirtoarkille. Silitin kuvan haaskukasaan joutavaan kankaaseen, ompelin, ja kiva ekokassi tuli. Ensimmäistä kertaa minulla on käytössä Canonin kuvansiirtopaperia, ja siksi oikeastaan koko tämä kassi-projekti sai alkunsa. Aion nimittäin testata miten kuva kestää neljänkympin pesun. 

 

Kassista tuli aika jättimäinen! Hykertelin kun Hupsistarallaan Terhi jokunen päivä sitten kertoi blogissaan, että hänellä tuppaa kädentuotteet paisumaan isoiksi, sämpylöistä tulee limppuja ja niin edelleen. No, mulla käy aina samalla tavalla! Usein vieraiden tullessa kylään tulee hätä piilottaa vastaleivotuista pullista tai muista leivonnaisista ne aivan enormonaalisesti (siis varmaankaan tämä ei ole edes mikään sana, mutta jos ymmärrätte) paisuneet yksilöt. Osa mun pullista on järkkyisoja, vaikka toisaalta en enää ole siitäkään niin pahoillani, kun ne kumminkin on hyviä! Mut siis kassista vielä, että sinne mahtuu ainakin kuvassa olevat kolme puolentoistalitran maitotölkkiä ja parin kilon jauhopussi, ja tilaa jää niidenkin jälkeen rutkasti. Luulempa että kahvat pamahtaa ennenku tila loppuu. Kannattanee valita ostoksiin vähän salaattiakin ja muuta sellaista kevyttä materiaalia, ettei tartte noukkia levistyneitä ostoksia kaupan pihalta!

Olen ollut muutoinkin poikkeuksellisen ekologinen sekä tuotteliaskin. Keltainen vilautus on erittäin ekohenkinen tapaus, mutta ei todellakaan kuvaudu onnistuneesti ilman apuria (yritän järjestää asian piakkoin). Itseään on mahdoton kuvata, ja samalla pitää naamaa peruslukemilla, mahaa sisällä jne jne. Vaaleanpunainen on ihana 128 -senttinen mekko, siitä on kuvatkin otettuna, mutta palaan siihen ihan omana lukunaan. Käyttäjää mekolla ei vielä ole, sillä se on omalle tytölle niin iso, että hän kompastuisi helmaan jatkuvasti, jos sitä nyt käyttäisi.

Takaterassille löytyi pöytä kierrätyskeskuksesta. Sain mokoman ilmaiseksi. Olin kaatopaikalla lasten kanssa valikoimassa pöytää, ja kaatiksen portti varmaan ajatteli, että niin paljon vaivaa on maksanut lähteä tuolla porukalla liikkelle, että vieköön ilmaiseksi pöytänsä. Eilen pestiin pöytä ja tuolit Fairylla ja tiskiharjalla tyttären kera. Nyt pitää enää hiukan tuunata settiä, ja takaterassi on vappukunnossa! Kovapuiset puutarhakalut on muuten niin kalliita, että pitää vielä miettiä haluaako edes sellaisia.

Ensi viikolla pitäisi ilmestyä painosta hartaasti odottamani Mekkotehdas -kirja, ja täten virallisesti  ilmoitan haluavani sellaisen äitienpäivälahjaksi!  Kehtaisikohan käyttää tähän kappaleeseen korostusta tai edes vähän isompaa fonttikokoa....

P.S. Jos joku on kiinnostunut virolaisteoksesta Meite muhu mustrid, voin luopua omasta kappaleestani vähän edullisempaan hintaan kuin missään nettiputiikissa. Kyseinen kirja on paljon kehuja kerännyt, mutten edelleenkään, puoli vuotta sitä tuijotettuani, ole saanut virittäydyttyä samalle aaltopituudelle sen kanssa. Sitten päätin, ettei mun tarttekaan jos en halua! Joten s-postia saa laittaa jos on kiinnostunut.

Uusi Rakkaus ja sen hedelmiä

Se on tässä! Uusi kultani, joka on saanut kunniapaikan lievän sekaisella työpöydälläni. Ankaran mietinnän jälkeen päädyin Pfaffin Ambition 1.0 -malliin, merkki on ollut jo jotakuinkin vuoden päätettynä. Tähänastisen kokemuksen mukaan kone on toiminut moitteettomasti ja olen rakastunut!

Eräs ihana, vastikään kuusi vuotta täyttänyt neitokainen sai ensimmäisen uudesta koneestani lähteneen ompeluksen vaatekaappiinsa. Mekon kaava on Mekkoni Mun -kirjasta se ensimmäinen (olisikohan nimi ollut Marin mekko tms).

Kankaat ovat omista varastoistani. Yksiväristen liilojen alkuperästä ei ole muistikuvia, mutta kuvioliila on Kangas-Pauliinasta hankittua, sanotaanko joskus parisen vuotta sitten.

Halusin kokeilla uudella koneella heti kaikkia mielenkiintoisia ominaisuuksia, joten aloin ompelemaan pääntielle tuommoista samannäköistä kiemurakuviota, joka mukavasti muistuttaa kuviokankaan koukeroita. Vähän hirvitti aluksi tuleeko tästä susiruma, kun liian ponnekkaasti autoin konetta tikkaustyössä ja alkuköynnös näytti epätasaiselta. Onneksi ymmärsin hellittää ja antaa koneen tehdä työt, ja köynnös alkoikin sujua. Onneksi aloitin takakappaleen keskeltä, niin ettei pientä alkukangistelua huomaa erkkikään. 

Etukappaleessakin on tosin virhe, kun yön hämärinä tunteina tätä päristellessä kuopus sattui heräämään, ja sen kuullessani ponnahdin koneen ääreltä ja läppäsin virrat pois. Kuvio alkoi tietysti sitten alusta, kun taas koneelle pääsin. Jos siis olisin ollut fiksu, olisin painanut koneessa olevaa nappulaa, joka pysäyttää koneen vasta kun kuviokerta on valmis. Noh, ensi kerralla sitten! Eikä sitä kohtaa tuosta huomaa, vaikka se ihan silmien edessä kuvassakin on. Kädentietkin on ommeltu jollain erikoisompeleella, olisikohan ollut tilkkutyö-gategorian käsintikkaus-moodilla. Hienot on!

Helmaan kokeilin piilo-ommelta. Sen teko oli ihan yksinkertaista ja onnistui hyvin. Piilo-ommelta voi siis käyttää tuleviin omiin juhlamekkoihinkin! En ole koskaan piilo-ommelta ennen kokeillut, sillä omassa Singerissäni ei todellakaan sellaista hienoutta ollut, ja kouluaikoina ei ole ollut varmaankaan tarvetta kokeilla minkään työn yhteydessä. Mekon solmimisvyöt on viistottu, ja aika komiat on! Onnistunut työ kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Itetehty nappi-lintukorttikin vietiin kevään päivänsankarille. Tarvikkeet omista laatikoista ja Tiimarista (ainakin tuo iso kutonen sieltä).

Viikonloppuna käytin reilusti aikaa ja kirosanoja saumurin asettamisessa uuteen iskuun. Puhdistin sen tukevasta kangaspölykerroksesta ja langoitin uudestaan. Nyt toimii taas hienosti ja trikoita on nähty senkin paininjalan läheisyydessä! Ottobren lehdet on täynnä keltaisia tän mä teen -lappuja. Katsotaan! Ainakin ylläoleva kangas on jo leikelty ja muoto-ompeleet tehty.

Niin paljon on ideoita, ja paljon on tehtykin.  Yritän laittaa ideoita paremmin muistiin, kun niillä on tapana unohtua. Neuleita on melkovalmiina pusseissa ja nössäköissä. Isosiskon kanssa askarellaan, piirretään ja leivotaan joka päivä. Viimeksi eilen tein pullaa ja sämpylää, tosin sillä kertaa tyttö oli isänsä kanssa ulkona. Nyt alkaa olemaan niin lämmintä, että ulkona kelpaa olla! Ulos päätyvät entiset sisätuolit pitäisi maalata, ja niille kaveriksi haluaisin löytää ison pöydän, joka on jo nähnyt parhaat päivänsä ja siksi haluaisi edullisesti siirtyä takaterassillemme uuteen maalikerrokseen puettuna. Jos joku tietää sellaisesta jotain, saa ilmoittaa!

Vielä sellaista että...

Voitteko kertoa miksi, oi miksi, siskolla joka nukkuu aamulla 8-9 asti, on veli joka virkusena napsahtaa hereille klo 6-7...?

Rähmäkelejä

Kakkakelejä eteläisessä Suomessa, upeaa lumista kauneutta Pohjois-Suomessa (ainakin viime viikko). Terveiset Ylläkseltä, missä luistelulatuja tuli sivakoitua jopa 70 kilometrin edestä, ja muutama neulesilmukkakin sai kaverin viereensä. Matkaseurana meidän perheellä oli Säkylän mummu ja pappa, kiitokset heille seurasta ja avusta lasten kanssa. Empä olisi uskonut ennen lomaa että saisin hiihdellä kaksikin pitkähköä hiihtolenkkiä miehen kanssa (25km ja 30km). Nuoruudessa tuli usein sivakoitua melkein parikinsataa kilometriä viikossa, muttei sellaiset tässä elämäntilanteessa tietysti siintele edes unelmissani. Mahtaiskohan kroppakaan semmoisia kilometrejä enää kestää. Tähän kuuluisi asianmukaisesti maisemakuva Ylläksen lakeuksilta, mutta jostain syystä linssin eteen oli eksynyt ainoastaan iloisia lapsia. Nella oli ekakertaa elämässään junassa ja aivan haltioissaan: 

Ennen lähtöä Ylläkselle huovuttelimme Nellan kanssa kaulakorun. Yhdessä pyörittelimme palluroita pesukoneeseen ja minä pujottelin huopuneet helmet kuminauhaan. Aika isoja palloja tuli.

 

Ensi kerralla jätetään pesukone pois ja huovutetaan käsin. Näistä ei meinaan tullut kovin pyöreitä. Huovuttaminen saippuan kanssa käsin kuulostaa hiukan suttaavalta puuhalta, joten se pitänee hoitaa kylppärissä. Mutta kyllä me vielä sitäkin yritetään! Huopahelmet ovat toistaiseksi olleet vain Nellan käytössä ja Viljamin nuoleskeltavana. Ajattelin itse laittaa ne johonkin tilaisuuteen, niin että saan sanoa niiden olleen käytössä.

Haalin paperitavaraa Tiimarista. Värimaailma on aika ennalta-arvattavaa. Nellan kanssa saa olla ahkerasti piirtämässä. Onneksi on hyvät puuvärit, joissa on runsas värivalikoima. Innostuin itsekin piirtelemään, ja heppakuvasta on tulossa jotain minkä ompelu on vielä vähän kesken.

En viitsinyt raahata villatakinretaletta Lappiin asti, joten aloitin talvihaalariin sopivat villasukat Nellalle.  Viljami tarkastaa ensimmäisenä valmistuneen sukan laadun. Hyväksyttiin (onneksi Viljami ei tarkistanut sitä kakkosta, sillä siinä on pieni kauneusvirhe joka aina osuu silmiini).

Sukat on neulottu kolmosen puikoilla käyttäen Sandnesin Smart -lankaa. Smart on ihanan pehmeä lanka, mutta kuinkahan kestävä sukassa? Lankaa kului 70 grammaa, väri on upea räikyvän punainen. 

Loin sukkia varten 44 silmukkaa, enkä kavennellut missään nilkoissa, sillä tein tuolla joustavalla ja siirtyvällä 2o2n - neuloksella varret ja sukan päällisosat. Kantapäät perushuttua, samoin kärkikavennukset.

Viljami itkee vaunuissa, meikä-äiti lähtee hakemaan pojan.

P.S. Toinen poika (Orvo-kissa) oli tullut kotiin lomaviikon aikana oltuaan puolitoista viikkoa reissussa.

P.P.S. Hakiessani Viljamin vaunuista, huomasin että ulkona sataa räntää ja rakeita. Voiko se olla totta?

Macaron -leivoksia ja rikottuja helmimattoja

Sunnuntai-aamuna mun oli aivan pakko alkaa leipomaan noita macaron-leivoksia. Niiden näperrys on jo kauan ollut mielessä, kerran olen epäonnisesti noita kokeillutkin tehdä. Nyt onnisti helpolla Kodin Kuvalehden ohjeella. En tiedä mitä macaroneilla sitten pitäisi tehdä. Ei niitä parhaalla tahdollakaan voi superherkullisiksi kutsua (sori vaan kulinaristit!) Vähän kuin sokeripalaa söisi. Muutenkaan näitä ei sopisi kovasti harrastella kun ohjelmassa on tämä:

Mutta toisaalta macaronsit ovat superherkullisen näköisiä, ja upeita koristeita mariskoolissa, joten ehkäpä siinä jo funktiota tarpeeksi.

 

Kolme satsia leivoksia, kolme eri täytettä. Perustäyte, eli lemon curd pinkeissä, vihreissä valkosuklaanmakuinen ja beigeissä suklaanmakuinen.

 

Näitä oli ihana tehdä. Jos joku haluaa macaronseja bileisiinsä, olen valmis leipomaan pientä korvausta vastaan!

Innoituksen macaronsien värimaailmaan sain tietysti keittiön ihanista verhoista...

...vaikka koristetuikkujenkin värimaailma houkutteli, mutta jätin upean violetin tällä kertaa purkkiin. Ensi kerralla sitten.

Olen silti jotain muutakin saanut väännettyä kuin leipomuksia (jätän esittelemättä jättiläispullan näköisen laskiaiskakun, sekä sydämenmallisen ystävänpäiväkakun, sillä tämä ei ole leivontablogi). Nellasta on tullut kova piirtäjä, piirretään päivittäin. Lisäksi askarreltiin isopappan auton penkinsuojuksista kaulakoru:

Lisää on tulossa, sillä materiaalia on ainakin riittämiin! Helmet olivat Nellan kaulassa kerhokuvassakin, ja kerhontäti arvasi heti helmien alkuperän. Tämä on loistokierrätystä, eli jos teidän, tai isovanhenpienne komeroissa on tämmöisiä turhakkeita, niin suosittelen. Näitä voi myös spray-maalilla käsitellä erivärisiksi. Palaan siihen myöhemmin.

Olen unohtanut esitellä joulukuusen alusmaton, joka valmistui sopivasti jouluaattona. Eilen annoin sen Iiriksen käyttöön, kun se toinen matto jossa Iiris usein loikoilee, on sattuneesta syystä usein pesussa. Malli on Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta. 

Kuteena käytin Porin Käsityöapajasta hankittua punaista kudetta. Virkkuukoukku taisi olla kasi, sekin katkesi kerran matkalla.

Olen varmaan kertonut, että olen maailman huonoin purkamaan. Siksi hihantekeleestä tulikin villahousun puntti (ensi talveksi ehkä siis ne villahousut on valmiina). Nyt vähensin silmukoita rutkasti ja aloitin uuden hihayrityksen. Jospa nyt onnistuisi! Etu-takakappale odottaa kainaloissa hihoja.

Olo on vähän hermostunut ja levoton; Orvo-kissa on ollut kadoksissa yli vuorokauden, eikä todellakaan ole hänen tapaistaan. Pelätään pahinta. Katselen usein levottomasti pihalle ja mukamas kuulen Orvon maukaisun ulko-oven takaa. Oskari-kissakin on ihmeissään. Ei ole nälkä, mutta pitäisi varmaan mennä syömään aamupala. Ei voida nyt kuin odottaa.

Oranssia ja enerkiaa!

Jostain syystä oranssi on puhutellut tässä tammikuussa. Oranssi on positiivisen energian väri! Työn alla on poltetunoranssin värisestä langasta villatakki itselle. Neule edistyy hiljakseen, joka päivä saan jonkun rivin neulottua vaikka sitten lastenhuoneen lattialla leikkien esikoisen kanssa esimerkiksi legoilla. Nykyään on tosihienoja virityksiä, mun lapsuudessa oli lähinnä niitä legopalikoita. Jos joku legoukkeli oli, niin se oli tosihienoa. 

Olen muhinut  mummun ompelukonetta uuden työhuoneeni uumenissa ja saanut lopultakin puserrettua parit uudet verhot neulan ja paininjalan väliin. Hyvästi keittiön pellavanväriset tonttuverhot ja viimeiset joulunrippeet, nyt on pastellipalloa köökin yläkapan verran. On kivat! Olisin kyllä tehnyt vähän erilaiset, mutta kangas riitti just näihin! Nellan huoneessa on jo toisessa ikkunassa verhot. Purjerenkaiden laitto olikin helppoa, joten varmaan saan onnistumaan toisenkin kapan!

Olen päättänyt siirtää virtuaaliset luuni kokonaan bloggerin puolelle, ja täten jätän haikeat hyvästit vuodatuksen Silkkilampaat-blogille, joka sekin toivon mukaan säilyy arkistona vanhoista jutuistani. Olen kokenut hankalaksi ja ärsyttäväksikin vaikeudet ulkoasun muokkaamisessa ja monissa muissa pikkujutuissa. Eniten harmittaa tummanpuhuva tausta, joka sekin on vaikea saada vaihdettua pois tyydyttävällä tavalla. Uusien tuulien puhaltaessa päätin vähän muokkailla blogin nimeäkin, eli Raisu-Kaisuna mennään tästedes. Asenteesta en sen paremmin tiedä, mutta asenne se on huonompikin. Tietty täällä sitä potkotetaan positiivisella,  ja toisinaan ehkä vähän kyyniselläkin asenteella menemään.  Kiitos, lähden nyt  spinningiin  nauttimaan energisestä aamustani!

Uusi Ihana Vuosi on täällä taas!

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille! Vaikka blogissa on jälleen ollut hiljaista, kotona on riittänyt hommia senkin edestä. Marraskuussa pääsimme muuttamaan uuteen kotiimme, ja aika nopeasti saatiin tavarat järjestykseen. Nyt enää puuttuu osa verhoista, mattoja ja joitain tauluja seiniltä. Taulujen kanssa ei edes pidetä kiirettä, vaan makustellaan mihin mikäkin voisi sopia. Keittiöön ja olohuoneeseen sain laitettua jouluksi verhot, Nellan syntymäpäiviin mennessä olisi tarkoitus saada ommeltua ja laitettua paikalleen vielä parit lisää. Keittiön verhot ovat haastavimmat, sillä mielessä on monta visiota. Tällä hetkellä keittiössä on vielä ne jouluverhot.  Pidän niin paljon uudesta kodistamme , on avaraa ja vaaleaa, harmonista.  Joitain pieniä kodikkaita juttuja puuttuu, mutta niitähän ehtii hankkimaan  asumisen lomassakin. 

 

 

Rakas poikamme kastettiin joulukuun alussa, ja niihin kemuihin leivoin monennäköistä, muun muassa tällaisen kakun, jonka koristeiden näpertelyyn meni tunti jos toinenkin. Toivottavasti tulen vuosien saatossa nopeammaksi noiden koristeiden kanssa!

 Isä ja poju niin hienoina... Ja himputin bloggeri, joka ei suostu pitämään kuvaa oikein päin!

Itsetehty ristiäismekko olikin tietysti jo esikoisen jäljiltä valmiina, mutta halusin silti tehdä jotain neulottua Viljamillekin. Olin jo paljon aikaisemmin lisännyt kirjanmerkkeihin Dropsin sivuilta neuleliivin, ja semmoisen neulaisin pojalle ristiäisten vaihtovaatteeksi. Neuleliivi mahtuu edelleen, kuva on eilen otettu ennen lähtöä 2-vuotis synttäreille. Varsinaisena ristiäispäivänä liivi ei Viljamin päällä ollut kuin muutaman minuutin,  sillä väkimäärän vuoksi sisällä oli melkoisen lämmin.

Jo syksyllä sain Nellan villasukat valmiiksi samaisesta langasta kuin omanikin. Täysin peruskamaa, silmukoita taisi olla 44 ja puikot 3,5. Lanka siis seitsemää veljestä.

Olimme Viljamin ja Teemun kanssa joulumyyjäisissä myymässä käsitöitä, ja pääsimme paikallislehteenkin. Kauratonttuja oli onneksi valmiina armeija, mutta tein niitä myös lisää, sekä jouluessuja, joita olisi saanut olla enemmänkin. Jouluessuista en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa, niistä tuli kumminkin kivoja. Tein samalla periaatteella kuin edellisetkin essut, eli miten mieleen juolahti, jokaisesta erilaisen. Tonttujen tuotekehittely jatkuu edelleen, ja olen jo tehnyt pari ensi joulua varten. Uusien tonttujuttujen ideointi on tosi hauskaa. Yhdestä kehitellystä tontusta on kuvakin. Tämä tonttu meni Terhille. Tontulla on Rose Mohair Luxista neulottu lakki, sekä tuubi-kaulaliina. Kauluri on siis uusinta uutta tontturintamalla, sopii kauratontullekin!  Violetti väri valikoitui Terhin olohuoneen verhojen värin mukaan.  Kaikki tontut menivät kaupaksi ,  joten uusien suoltaminen ensi joulua varten on vauhdissa.  Muutamia edellisjouluna tehtyjä tonttuja jouduin korjailemaan, kun en ollut niihin tyytyväinen. Samaten nyt huomaan että uusien kauratonttujen taso on noussut, kun itse tulee tarkemmaksi niiden suhteen. Nyt jouluna näin sen vuosi sitten lahjaksi antamani kauratontun prototyypin ja olin ihan kauhuissani sen puutteistaJ. Ensi jouluksi pitänee tehdä prototyypin omistajaperheelle uusi tuotekehitelty tono. Sukkahousuista on pulaa, joten muistakaa kaikki sukulaiset ja ystävät;  kaikki vähänkin rikki olevat kelpaa tonttumateriaaliksi!  Ostin kyllä juuri Vapaa Valinnasta tosi halpoja sukkahousuja, toivotaan että ne toimii tontuissakin! Vielä en ole päässyt niitä kokeilemaan.

Ennen ja jälkeen. Puusohvan sain anoppilan yläkerrasta ja sutikoin sen valkoisella Helmi –kalustemaalilla. Pappan sirkkelillä muotoilimme Etolan ale-patjan oikean kokoiseksi ja ompelin siihen päällisen Käsityöapajasta ostamastani hienosta ja paksusta  englantilaisesta puuvillasta. Puusohva on hyvällä edustavalla paikalla eteisessä, pidän siitä kovasti! 

Ihanaa kun on lunta, on niin kaunista! Kun joulukuu vaihtui tammikuuksi, alkoi kuin taikaiskusta olemaan näitä aurinkoisia päiviä, jolloin hanki kimmeltää ja valo lisääntyy ihan silmissä. Työn alla on Nellan synttärileivonnaiset, kakunkoristeet , sekä poltetun oranssin värinen villatakki itselleni. En ole aikoihin neulonut itselleni mitään, ja päätin että NYT! Ei sitten kun se ja se on valmis, mammakilot on karistettu jne., vaan nyt!  Mammakiloja kyllä yritän karistella niin, ettei niitä enää ensi vuonna montaa olisi. Olkoon se, jos ei nyt uudenvuodenlupaus, niin ainakin uudenvuoden yritys!