Uusi Rakkaus ja sen hedelmiä

Se on tässä! Uusi kultani, joka on saanut kunniapaikan lievän sekaisella työpöydälläni. Ankaran mietinnän jälkeen päädyin Pfaffin Ambition 1.0 -malliin, merkki on ollut jo jotakuinkin vuoden päätettynä. Tähänastisen kokemuksen mukaan kone on toiminut moitteettomasti ja olen rakastunut!

Eräs ihana, vastikään kuusi vuotta täyttänyt neitokainen sai ensimmäisen uudesta koneestani lähteneen ompeluksen vaatekaappiinsa. Mekon kaava on Mekkoni Mun -kirjasta se ensimmäinen (olisikohan nimi ollut Marin mekko tms).

Kankaat ovat omista varastoistani. Yksiväristen liilojen alkuperästä ei ole muistikuvia, mutta kuvioliila on Kangas-Pauliinasta hankittua, sanotaanko joskus parisen vuotta sitten.

Halusin kokeilla uudella koneella heti kaikkia mielenkiintoisia ominaisuuksia, joten aloin ompelemaan pääntielle tuommoista samannäköistä kiemurakuviota, joka mukavasti muistuttaa kuviokankaan koukeroita. Vähän hirvitti aluksi tuleeko tästä susiruma, kun liian ponnekkaasti autoin konetta tikkaustyössä ja alkuköynnös näytti epätasaiselta. Onneksi ymmärsin hellittää ja antaa koneen tehdä työt, ja köynnös alkoikin sujua. Onneksi aloitin takakappaleen keskeltä, niin ettei pientä alkukangistelua huomaa erkkikään. 

Etukappaleessakin on tosin virhe, kun yön hämärinä tunteina tätä päristellessä kuopus sattui heräämään, ja sen kuullessani ponnahdin koneen ääreltä ja läppäsin virrat pois. Kuvio alkoi tietysti sitten alusta, kun taas koneelle pääsin. Jos siis olisin ollut fiksu, olisin painanut koneessa olevaa nappulaa, joka pysäyttää koneen vasta kun kuviokerta on valmis. Noh, ensi kerralla sitten! Eikä sitä kohtaa tuosta huomaa, vaikka se ihan silmien edessä kuvassakin on. Kädentietkin on ommeltu jollain erikoisompeleella, olisikohan ollut tilkkutyö-gategorian käsintikkaus-moodilla. Hienot on!

Helmaan kokeilin piilo-ommelta. Sen teko oli ihan yksinkertaista ja onnistui hyvin. Piilo-ommelta voi siis käyttää tuleviin omiin juhlamekkoihinkin! En ole koskaan piilo-ommelta ennen kokeillut, sillä omassa Singerissäni ei todellakaan sellaista hienoutta ollut, ja kouluaikoina ei ole ollut varmaankaan tarvetta kokeilla minkään työn yhteydessä. Mekon solmimisvyöt on viistottu, ja aika komiat on! Onnistunut työ kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Itetehty nappi-lintukorttikin vietiin kevään päivänsankarille. Tarvikkeet omista laatikoista ja Tiimarista (ainakin tuo iso kutonen sieltä).

Viikonloppuna käytin reilusti aikaa ja kirosanoja saumurin asettamisessa uuteen iskuun. Puhdistin sen tukevasta kangaspölykerroksesta ja langoitin uudestaan. Nyt toimii taas hienosti ja trikoita on nähty senkin paininjalan läheisyydessä! Ottobren lehdet on täynnä keltaisia tän mä teen -lappuja. Katsotaan! Ainakin ylläoleva kangas on jo leikelty ja muoto-ompeleet tehty.

Niin paljon on ideoita, ja paljon on tehtykin.  Yritän laittaa ideoita paremmin muistiin, kun niillä on tapana unohtua. Neuleita on melkovalmiina pusseissa ja nössäköissä. Isosiskon kanssa askarellaan, piirretään ja leivotaan joka päivä. Viimeksi eilen tein pullaa ja sämpylää, tosin sillä kertaa tyttö oli isänsä kanssa ulkona. Nyt alkaa olemaan niin lämmintä, että ulkona kelpaa olla! Ulos päätyvät entiset sisätuolit pitäisi maalata, ja niille kaveriksi haluaisin löytää ison pöydän, joka on jo nähnyt parhaat päivänsä ja siksi haluaisi edullisesti siirtyä takaterassillemme uuteen maalikerrokseen puettuna. Jos joku tietää sellaisesta jotain, saa ilmoittaa!

Vielä sellaista että...

Voitteko kertoa miksi, oi miksi, siskolla joka nukkuu aamulla 8-9 asti, on veli joka virkusena napsahtaa hereille klo 6-7...?