Macaron -leivoksia ja rikottuja helmimattoja

Sunnuntai-aamuna mun oli aivan pakko alkaa leipomaan noita macaron-leivoksia. Niiden näperrys on jo kauan ollut mielessä, kerran olen epäonnisesti noita kokeillutkin tehdä. Nyt onnisti helpolla Kodin Kuvalehden ohjeella. En tiedä mitä macaroneilla sitten pitäisi tehdä. Ei niitä parhaalla tahdollakaan voi superherkullisiksi kutsua (sori vaan kulinaristit!) Vähän kuin sokeripalaa söisi. Muutenkaan näitä ei sopisi kovasti harrastella kun ohjelmassa on tämä:

Mutta toisaalta macaronsit ovat superherkullisen näköisiä, ja upeita koristeita mariskoolissa, joten ehkäpä siinä jo funktiota tarpeeksi.

 

Kolme satsia leivoksia, kolme eri täytettä. Perustäyte, eli lemon curd pinkeissä, vihreissä valkosuklaanmakuinen ja beigeissä suklaanmakuinen.

 

Näitä oli ihana tehdä. Jos joku haluaa macaronseja bileisiinsä, olen valmis leipomaan pientä korvausta vastaan!

Innoituksen macaronsien värimaailmaan sain tietysti keittiön ihanista verhoista...

...vaikka koristetuikkujenkin värimaailma houkutteli, mutta jätin upean violetin tällä kertaa purkkiin. Ensi kerralla sitten.

Olen silti jotain muutakin saanut väännettyä kuin leipomuksia (jätän esittelemättä jättiläispullan näköisen laskiaiskakun, sekä sydämenmallisen ystävänpäiväkakun, sillä tämä ei ole leivontablogi). Nellasta on tullut kova piirtäjä, piirretään päivittäin. Lisäksi askarreltiin isopappan auton penkinsuojuksista kaulakoru:

Lisää on tulossa, sillä materiaalia on ainakin riittämiin! Helmet olivat Nellan kaulassa kerhokuvassakin, ja kerhontäti arvasi heti helmien alkuperän. Tämä on loistokierrätystä, eli jos teidän, tai isovanhenpienne komeroissa on tämmöisiä turhakkeita, niin suosittelen. Näitä voi myös spray-maalilla käsitellä erivärisiksi. Palaan siihen myöhemmin.

Olen unohtanut esitellä joulukuusen alusmaton, joka valmistui sopivasti jouluaattona. Eilen annoin sen Iiriksen käyttöön, kun se toinen matto jossa Iiris usein loikoilee, on sattuneesta syystä usein pesussa. Malli on Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta. 

Kuteena käytin Porin Käsityöapajasta hankittua punaista kudetta. Virkkuukoukku taisi olla kasi, sekin katkesi kerran matkalla.

Olen varmaan kertonut, että olen maailman huonoin purkamaan. Siksi hihantekeleestä tulikin villahousun puntti (ensi talveksi ehkä siis ne villahousut on valmiina). Nyt vähensin silmukoita rutkasti ja aloitin uuden hihayrityksen. Jospa nyt onnistuisi! Etu-takakappale odottaa kainaloissa hihoja.

Olo on vähän hermostunut ja levoton; Orvo-kissa on ollut kadoksissa yli vuorokauden, eikä todellakaan ole hänen tapaistaan. Pelätään pahinta. Katselen usein levottomasti pihalle ja mukamas kuulen Orvon maukaisun ulko-oven takaa. Oskari-kissakin on ihmeissään. Ei ole nälkä, mutta pitäisi varmaan mennä syömään aamupala. Ei voida nyt kuin odottaa.