Sintti turkooseilla aalloilla

Pikkujätkä tarvitsi kipeästi kevätpipoa, ja vieläpä turkoosia sellaista. Sintti-välikausihaalarin kaveriksi syntyi Novitan turkoosista Miamista A.Aalto -pipo. Kovalla kiireellä kun yrittää löytää kivaa mallia, tuntuu ettei mikään sovi. En kuitenkaan halunnut ihan tavispipoa tehdä, jokin juju on kiva. Ullaneuleen nettilehdestä löytyi kiva pipon malli, johon luomani 84 silmukkaa rimmasi sopivasti.

Novitan Miami-langasta voidaan olla montaa mieltä, tässä neuleessa se ei ole parhaimmillaan, sillä lakki on todella lötskö ja ryhditön. Äitini taasen on virkannut ueamman lakin lapsillemme kyseisestä langasta, ja virkattuna lanka on sopivan jämäkkää olematta silti kovaa. Käytin kolmepuolikkaan puikkoja, lankaa kului 35 grammaa sen jälkeen kun olin neulonut korvaläpät ja solmimisnauhat. Näissä ensimmäisissä kuvissa ei läppiä ja naruja vielä ole. Ekakäytön jälkeen huomasin että näin lörö lakki kaipaa ehdottomasti solmimisnauhoja.

En ole pipoon oikein tyytyväinen, joten uusi on jo suunnitteilla ja menee tänään virkkuukoukulle. Tätä ihananturkoosia Miamia on vielä puolitoista kerää jäljellä.

A.Aalto -pipo on mallina tosi kaunis, joten voisin tehdä toisen vaikka itselleni. Viljamin pipossa on kavennuksissa virhe, mutten viitsinyt sitä korjata, kun en muutoinkaan ole tähän tyytyväinen. Eikä tuo virhe mitenkään rumenna pipoa, mutta aaltokuvioiden kuuluisi jatkua ihan päälaelle asti.

Läpät ja solmimisnauhat tekevät piposta aivan vesipallolakin näköisen. Tämän huomion teki ensimmäisenä kyseistä lajia SM-tasollakin harjoittanut mieheni, enkä nyt tietenkään pääse mielikuvasta millään eroon. Pitänee myöntää etteivät korvaläpätkään onnistuneet ihan täydellisesti. Mutta siis, käyttökelpoinen kutale, ja sehän se tärkeintä!

Tässä mun rakkaat miehet ja pipo on action. Pojat tutustumassa pappan uuteen matkailuautoon.