Random juttuja

Moikkamoi! Mulla on nyt joku blogitulppa ollut pari viikkoa. On kamera täynnä käsityökuvia, ja kaikkia kivoja juttuja, mutta  en ole vaan ehtinyt niitä tänne asti saamaan tekstin kera. Nyt tietenkin kun päätin että kirjoitan useammista jutuista, niin huomasin etten ole siirtänyt kameran kuvia kuvankäsittelyohjelmaan tietokoneelle. Tämmöiset silti löytyi, enkä varmaan ole näitä vielä esitellyt. Ryhmä Hau -pyjaman  hurautin aika nopeasti ja se lähti keskimmäisen matkassa 4-vuotissynttäreille (oli kyllä liian iso vielä). Aika kiva pyjama tuli.

En saanut Wurm -piposta parempaa kuvaa silloin kun tätä yritin kuvailla, eikä mies ollut maisemissa, että olisi voinut auttaa. Pipon neulonta-osuus valmistui jo alkuvuodesta Lapin reissulla, mutta puoli vuotta kesti päätellä kaksi langanpäätä ja ommella tupsu kiinni. Puikot taisivat olla 3,5 mm ja lanka Wollmeise DK, grammoja en muista. En ymmärrä miten aina valitsen omiin sukkiin/pipoihin, neuleisiinkin aina tätä samaa burgundintyyppistä väriä, sillä tämä ei oikein sovi minulle, saati että oikein tykkäisin siitä. Jotenkin aina vaan päädyn tähän väriin. Jatkossa aion keskittyä siihen, etten valitse enää burgundia. Haluan sinapinkeltaista, korallia, minttua ja harmaata, kyllä! Wurm on hauska malli, mutta olisi kyllä aiheellista tehdä itselleni pantoja, koska kaikki pipot tuppaa lennossa irtoamaan päästäni, kun nuttura töröttää useimmiten keskellä päätä, ja jollain tavalla aikaan saa sen, että pipot nousee suipoksi töröksi pois korvilta. Mutta kaikesta huolimatta pipo on ollut käytössä, en edes kostuttanut sitä, vaikka yleensä aina kastelenkin ja jätän pyyhkeiden väliin kuivumaan. Jos jotain hyvää, niin tämä Wollmeise -lanka on ihanan pehmeää ja kutittamatonta.

Langan oikea sävy on varmaan jossain näiden kahden kuvan välissä.

Elokuun lopun ihanina aurinkoisina iltoina virkkasin talomme etuterassilla vauva sylissä nukkuen, Catania-langoista kolme palloa (tai wannabe-palloa). Sitten yhdistin pallot ketjusilmukkanauhaan ja kiinnitin ketjun kaapin oveen vaipanvaihtopisteen yläpuolelle. Ja tästä tuli oma henkilökohtaisesti suosituin virkkaus ikinä. Ihan joka päivä vauva katselee näitä palloja, jokeltelee ja hymyilee niille. Ajatus pallukoihin lähti siitä, kun ne paperiset hymynaamakuvat joita saa neuvolasta, ei meillä oikein menesty, kun nuorempi polvi kissoja syö ne pilalle. Pieni vauva katselee mieluiten lämpimiä sävyjä ja pyöreitä muotoja, joten siksi valikoin kyseiset väri ja muodot. Vaikkei työ sinänsä ole mikään kovin onnistunut, kun nuo pallotkaan ei ole mitään täysin pyöreitä, niin vauva rakastaa tätä härpäkettä yli kaiken. Suosittelen kaikille pikkuvauvan omistajille!

Ja uups, anteeksi Orvo-kissan pyllypyykkiasento ja huono kännykkäkuva palloista.

Ristiäiset

EDIT: Tietysti pullaakin oli tarjolla, lisätty se ristiäistarjottavien listaan :).

Ristiäisistä tulee jo pian kolme viikkoa, joten nyt viimeistään lienee aika ladata niistä muutamia kuvia. Taas oli tohinaa ristiäisten alla, kova leipominen ja siivoaminen. Harmikseni onnistuneita kuvia kattauksista ja leivonnaisista ei tullut otettua, mutta onneksi silti ihmisiä tuli kuvattua tällä kertaa runsaasti, niitä kuvia en tietenkään voi blogiin laittaa. Kaikki leipomiset mitä suunnittelin, sain tehtyä, siivotakin ehdittiin, vaikkei mitään supersiistiä meillä tälläkään kertaa nähty. Ristiäiset sujuivat hyvin, ja päivänsankarikin vietti päivän vaihtaen syliä ja nukkuen autuaasti melkein joka hetken.

Päivänsankarilla oli kasteessa tietysti päällään jo esikoiselle neulomani ristiäismekko. Itselleni ompelin pikaisesti juhlamekon imetysvarustuksin, siitä ei ole tämän parempaa kuvaa. Mekko kaipaa vielä lyhennystä ja mielestäni hihatkin olisivat paremmat lyhyempinä. Värikin on minulle vähän tumma, kangasta tilatessani kuvittelin sen olevan vähän vaaleampaa. Muokkaukset meinaan kuitenkin tehdä, jotta saan hamosen pian käyttöön.

Tarjolla oli itsetehtyjä (äitini kanssa) karjalanpiirakoita munavoilla, kylmäsavulohituulihattuja, kinkkuvoileipäkakkua, täytekakkua, kinuskijuustokakkua, macaron-leivoksia, kakkutikkareita, vauvan jalkapohjan muotoisia kerrospikkuleipiä, pullaa, Riitan pikkuleipiä, Kentin kakkua, suklaalehti-keksejä ja Kiskis-karkkeja. 

Macaron-leivoksia tein varmaan kymmenen satsia (ja ylikin), enkä oikein meinannut onnistua paistossa. Lopulta sain  120 asteessa kiertoilmalla (14 min) aika onnistuneita leivoksia. Paistomittaria apunakäyttäen totesin uunini lämmön olevan aika epätasainen ja aina olen tiennyt että ohjeiden lämmöistä pitää vähentää kymmenisen astetta omalle uunille. Suorastaan rikollista on se, että macaroneista oli hirveä vaiva, ja niistä otin vain yhden ainoan kuvan.

Ristiäisiin ehdin myös virkata tämän vaaleanturkoosin maton polyesterikuteesta. Tein tarkoituksella ison, vaikka jäin miettimään että tuliko tästä jopa liian iso tuohon vessaan. Mielestäni vessan maton ei välttämättä tarvitse viistää seiniä. En kuitenkaan pura, ihan hyvä se on.

Ristiäiset sujuivat hienosti ja rakas poikamme sai ihanan nimen. Ristiäisten jälkeen on ollut helpottunut olo, ja ollut ihanaa tehdä vapaahetkinä juuri niitä neulomuksia ja ompeluksia kun on huvittanutkin. Seuraava rutistus kylläkin lähenee, nimittäin keskimmäisen 5-vuotissynttärit. Joskus vähän harmittaa kun olen alusta asti asettanut itselleni riman aika korkealle leipomuksien ja vähän koristelujenkin kanssa. Synttärirutistuksia kun on nyt jo kolme kertaa vuodessa. Haluan kuitenkin, että lapseni muistavat saaneensa joka vuosi kivat synttärit joita muistella jälkikäteen, ja joissa kukin saa olla päivän keskipisteenä omissa juhlissaan. Kiitos vielä kaikille, jotka autoitte ristiäisvalmisteluissa; lapsenvahdeille, leipureille, kahvilusikoiden kiillottajille, vauvanpitäjille, letintekijöille ja kaikille jotka tästä listasta unohdin. Kiitos!

Maailman rumin imetystyyny

Siinäpä se taisi tulla sanottua ytimekkäästi heti otsikossa. Eli tulipa tehtyä maailman rumin imetystyyny. Ohje oli ihan hyvä, kaavan tulostin Vauvasaurus-blogista. Mutta toteutuksessa tulikin sitten pari kämmiä, kun äkkiä halusin saada tyynyn käyttöön. Suurin virhe lienee päälliskangas, joka on aika paksua ja jäykkää puuvillaa -ei kovin mukavaa, trikoo olisi toiminut paremmin. Tyyny on täytetty superlon-silpulla, jota esikoisen kanssa saksimme urakalla muutaman päivän. Tyyny on siis myös melko muhkurainen.

Kaikkein tylsintä tyynyssä on kuitenkin se käsinommeltu reuna, josta täytetty tyyny on sullottu sisään. Päällinen oli vähän nafti, ja siksi käsinommeltu osuus ei ole niin kaunis kuin haluaisin. Tai se on siis ruma! Mutta olin menettänyt mielenkiintoni täysin koko tyynyyn siinä vaiheessa kun huomasin muhkuraisen täytteen ja jäykän päällisen. Siispä ompelin apinan raivolla työn valmiiksi ja itseeni pettyneenä huokaisin helpotuksesta, kun se tuli valmiiksi. Pettyneenä siksi, että en olisi uskonut reputtavani näinkin yksinkertaiselta kuulostavaa haastetta kuin imetystyyny. Mutta parempi ruma imetystyyny, kuin keskeneräinen sellainen. On sitä muutaman kerran käyettykin oikein imetyksessä, mutta ihmeekseni olen huomannut että se taitaa olla ihan mainio niskatyynykin. Ja toisaalta se menee myös hassunmallisena sohvatyynynä, en usko että monikaan vieras arvaa tyynyn olevan nimenomaan imetystä silmälläpitäen tehty. Joten annetaan kaikkien kukkien kukkia, ei oma silmäkään enää ihan joka ikinen kerta osu siihen rumaan täyttöaukkoon.

Bridget Jonesin paluu

En tiedä mikä saa Sinun lapsesi hihittämään hillittömästi, mutta meidän esikoinen ratkesi ilosta nähdessään tuoreimmat 'pikkuhousu-ompelukseni'. Hän jopa epäili jättiläisen jättäneen alkkarinsa meille. Itseänikin huvitti aika tavalla ommellessani alkkareitani MakeBran kaavalla. Näillä valtavilla mammakalsareilla kisailen Bridget Jonesin kanssa samassa alusvaatekategoriassa. On äärimmäisen huvittavaa puhua näistä 'pikkuhousuina', sillä mistään suunnasta nämä ei pienet ole. Mutta ne ovat valtavan ihanat pöksyt, sellaiset jotka tulevat ylös asti ja tuntuvat niin mukavilta päällä, eivätkä paina sektiohaavaa kipeästi. Saanko esitellä:

Toive kuluttaa jämätilkkuja näihin kuivui kyllä kasaan tulostettuani kaavan. Etukappaleeseen toki sain käytetyä jämiä, mutta tuo takaosan ja etusivuosan kattava valtava palanen vaatii kyllä vähän isomman tilkun. Onneksi niitäkin löytyy. Hyväksi onneksi olin juuri käynyt Kangaskapinalla ja ostanut sieltä tuota kanttikuminauhaa, jolla hoitelin lahkeet ja vyötärön. Mahtava kaava kyllä, näitä mammapöksyjä teen kyllä lisää!

On action!

Ei mulla ole mitään uutta, mutta halusinpa vaan tulla näyttämään viime aikaisia ompeluja ja neulontoja, että miltä ne näyttää käytössä. Ihan vaan arjen keskellä napsaistuja kuvia...

Aarrekidin trikoosta ommeltu pipo ja  mun äitiysmekosta imetysversioksi muunnettu mekko. Toki mies olisi voinut huomauttaa ennen kuvan ottoa että imetysluukku on vähän auki.

Bodeista kuvia arjen keskellä. Ja vilahtaahan se Kalle-koirakin siellä, ja miksei Simo-kissakin.

Toinenkin pieni apulaiseni näkyy olevan leipomispuuhissa.

Trikoo-ompeluksia vauvalle

Vauvan synnyttyä reilu kuukausi sitten heräsin siihen tosi-asiaan, että meille todellakin syntyi se vauva. Nyt kolmannen lapseni kohdalla en enää pelännyt raskausaikana niin kovasti kaikkea, ja sitä ettenkö todella saisi raskausajan päätteeksi tuota ihanaa tuhisevaa kääröä käsivarsilleni. Fakta on kuitenkin se, että kun moni kertoo jo kuukausia ennen laskettua aikaa että 'meille tulee vauva heinäkuussa', niin itse en uskaltanut vieläkään julistaa mitään niin mahtipontista. Toivoin että kaikki menisi hyvin, ja heinäkuussa minulla olisi vauva käsivarsillani. Johtuen tästä pelostani, minun oli hyvin vaikea valmistautua kovin ajoissa vauvan tuloon ompelemalla. Onneksi sentään neuloin parit sukat, lakit ja tumput, mutta jotenkin tuntui liian mahtipontiselta alkaa ompelemaan vauvalle. En tiedä ymmärsikö nyt kukaan, mutta laiskuuttani en jättänyt ompelematta vauvalle, ja heti ihanuuden putkahdettua maailmaan terveenä ja elinvoimaisena, ompelukoneeni alkoi laulaa. Tein ensi hätään neljä 56 -senttistä bodya Ottobren Warmly Wrapped (6/2013) -kaavalla. Ei sillä ettei bodeja olisi ullakkokerros pullollaan, vaan siksi että omatekemät on vaan niin ihania, kun saa päättää kankaat ja kaikki, ja tietysti siksi että on ihana vaatettaa se oma pieni tuhisija.

Samalla kaavalla tein kaikki, aika reilu kaava kylläkin, kun edelleen mahtuvat pienelle hyvin. Kankaina Selian pesukarhut, Aarrekidin valkopohjainen trikoo (jota sain juuri sopivan pikkupalan ostettua Kangashamstereista), Jny:n kohot ja muistaakseni Leena Rengon Lillestoffille suunnittelema trikoo jossa lapset ratsastaa karhulla. Testasin kaikkiin vähän eri neppareita, muovisia Kam-neppejä, sekä kahden eri valmistajan metallisia. Kaikki ovat kyllä kestäneet hyvin.

Niin laiska olin, etten kaikkiin jaksanut laittaa ompelumerkkiä. Tuskin se ketään haittaa!

Muutaman piponkin ompelin, mutta tuo Panda-pipo on vieläkin aivan valtavan iso. Aarrekid-pipo on ihan hyvänkokoinen juuri nyt, samoin tuo musta-valkoraidallinen Ottobren kaavalla ommeltu myssy. En juuri nyt muista lehden numeroa, mutta toisenkin voisi ompaista samalla kaavalla, kun se on niin kiva. 

Panda-Hiiop

Jo kuukausi sitten ompelin tällaisenkin panda -jumpsuitin pikkumiehelle Viljamin Puodin joustocollegesta. Käytin Hiiop -kaavaa koossa 56 cm, ja se on vieläkin aika reilu. Huppu varsinkin on valtava, mutta seuraavaan meinaan vähän pienentää sitä. Kuulemma huppu on sopivamman kokoinen sitten kun siirrytään isompiin kokoihin. Yläkuva on tältä viikolta. Nämä seuraavat melkein kuukauden takaa.

Näissä kuvissa ei ole vielä ompelumerkkikään paikoillaan. Filmasin myös Lanett-langasta neulomani tumput ja junasukat, valmistuivat jo joskus alkukesästä. Viidenkymmenen gramman kerästä tuli koko setti, puikot oli 2.5 mm. Sukille on ollut jo aika paljon käyttöä, ja niitä vihreitäkin on tarvittu  usein. Ilmat ovat olleet jo tosi syksyisiä, ja muutenkin vauva on enemmän vilukissa kuin vanhemmat sisaruksensa. Keskikesälläkin sai pieniin kylmiin varpaisiin vetää villasukat.

 

Ja löytyipä yksi kuva, jossa on ompelumerkki paikoillaan ja hupun vuorikin näkyy paremmin. Vuorikangas on PaaPiin kuumailmapallotrikoota. 

Tässä kuvassa ihana 'Kääkis'- vauvamme vain muutaman päivän iässä, isin sylissä, valtavan isossa puvussaan.