Tonttutehdas

Ensisilmäyksellä se näyttää aivan tavalliselta työhuoneelta, mutta kun katsoo tarkemmin, näkee...

...Siellä on tonttujen armeija, joka hiljaisella tuijotuksellaan muistuttaa, että jotain olennaista puuttuu. Itse tehtailija on tietysti sitä mieltä, että joulu on vielä niin kaukana, ettei asusteilla ole kiire. Tonttutorsojen teko on hulvattoman hauskaa. Se onnistuu jopa kaksivuotiaan auttaessa ja vauvan kahmiessa kauraa ympäriinsä.

Onneksi sukkahousukerroksia on niin monta, ettei pieni viskely tonoa hetkauta. Silmäpäistä jouluolentoa en toki tohtisi pikkukaverin kynsiin antaa. Osa silmistä on ommeltavia, osa liimattavia. Liimattavat ovat mielestäni parempia, koska ne pysyvät hyvin vaikkei uskoisi, ja niiden katseen saa kohdistettua paremmin. Ommeltavasilmäiset tontut katselevat hiukan itälänsi-tyylillä minne sattuu.

Kahdenkymmenennen tontun valmistuttua oli pakko raivata kirjahyllyyn tilaa tontuille... Nyt lipaston päälle mahtuu taas se kymmenen ja risat! Osa tontuista on saunatonttuja, harmaista sukista kyhäistyjä. Taidan pitää harmaista tänä vuonna enemmän, vaikka viime vuonna fanitin naturellimpaa linjaa.

Yksi kaurahousu meni piiloon alahyllylle, kun se tippui täyteenahdetulta tonohyllyltä. Siellä se nyt yksin mököttää, mutta saanee pian kaverin vaikkapa tästä:

Tontun asusteita ei ole viimeistelty, saati siloitettu vielä, mutta laitoin koemielessä ekat valmistuneet vaatteet kaurajaakon ylle. Näyttää jo uskottavammalta! Täksi jouluksi teen osan noita innovatiivisia kaulahuiveja kuten yläkuvassa, osan perinteisiä ja osan yläkuvaakin uudempia, vielä testaamattomia kaulurihärpäkkeitä. Lakit noudattanevat vanhaa linjaa.

Tonttutehtailujen jälkeen saavi on usein tyhjä, ja ympäristö vähintään näin kaurainen. 

Päivänä eräänä tonttutehtaassa valmistui jotain muutakin. Kortit ovat pääasiassa tyttären liimailujen tuloksia, yhden taisin tehdä vallan itsekseni. Melkein kaikilla on jo tuleva vastaanottaja, varokaapa vain syksyllä juhlivat!

 Kesällä ostin ison kasan pahvisia säilytyslooria Tiimarista, kun ne sai puoleen hintaan. Samalla ostin askartelutavaraa (haaraniittejä ja nimikortteja). Eilen sain viimeisenkin nimilapun kiinnitettyä laatikoihin, ja nyt kaikissa päädyissä kerrotaan sen sisältö. Tähän asti pikkutavarat ovat olleet epämääräisissä kenkälaatikoissa ja ties missä laatikonpohjilla. Nyt on kiva, kun tavarat ovat järjestyksessä kivoissa laatikoissa ja kaikki laatikot samassa kaapissa. Näköjään kaikki nimikoidut loorat eivät ole kuviin eksyneet, mutta noudattavat samantyyppistä linjaa kuin nämä.

Tässä se katsaus tonttutehtaaseen, nyt palaan kaitsemaan noita biologisia tonttujani, jotka ovat kirjoittamisen aikana villiintyneet täysin. Kymmenisen kertaa kävin pelastamassa pikkuveljen siskoltaan, joka kunnostautui muunmuassa tönimällä pikkuveikkaa ja alistamalla tämän hevosekseen (siinä vaiheessa kun koiran talutushihnaa viriteltiin suitsiksi, pääsin väliin). Kenenkään ei pidä siis luulla että täällä helpolla askarrellaan, näperellään tai neulotaan. Täällä mennään tiukasti eteenpäin niinkuin mummot lumessa, ja askarrellaan silloin kun jätetään keittiö sikakuntoon syömisen jälkeen, ja pitäisi siistiä se köökki (ja minä teen sen siivouksen vasta nyt, kun mies tuli töistänsä). Siltikin nautin joka hetkestä kotona.

Pöllöjä pojan jakussa

Yli kuukausi sitten sain surautettua pikkupojulle pöllögollegesta takin ja pallotrikoosta pipon. Takin ohje on Ottobre Designin lehdestä 1/2012 (mallin numeroa en ulkoa muista). Lehden kuvissa takki oli varustettu kainaloissa sijaitsevilla paikkaympyröillä, mutta itse halusin pöllöjen varastavan näytöksen, joten jätin mokomat pois ja käytin pelkästään tätä yhtä gollegea. Tein takin koossa 80 cm, kangasta oli 60 senttiä, josta jäikin vähän. Gollege on normaalia leveämpää, joten siksi riittoisaa. Hupussa käytin turkoosia pallotrikoota, samaista josta surautin saumurilla pipon. Lakki on omasta päästä, neljästä palasta ommeltu kaksikerroksinen tuotos, jossa ei näy saumoja. Pään päälle ompelin saumojen väliin lenksun, jotta pipon saa kätevästi naulakkoon roikkumaan takkien tapaan.

Pipo näyttää kuvissa vähän isolta, mutta on oikeasti kovin sopiva. Ainoastaan harmittaa tuon nimikointimerkin (handmade) väärä kirjoitusasu. En ole käyttänyt noita virheellisiä nimikointimerkkejä juurikaan missään, mutta sitten ajattelin että voisinhan niitä omiin itselle jääviin töihin laittaa... Mutta omissa ne vasta harmittaa, kun ne näkee joka päivä. En  taida niitä jatkossa käyttää missään, vähän houkuttelisi tuohonkin pipoon vaihtaa kunnollinen (ompelen vaan päälle uuden).

Taskutkin on, niitä yritin hiukan zoomaillla. Melko hyvin takki onnistui, vaikka sen ompelu olikin jollain tavalla työlästä. Siististä lopputuloksesta saan taas kiittää uudehkoa ompelukonettani. On sillä ilo ommella!

Neulottukin on, vaikka ylläoleva varasto on vaatinut aikaamme. Päähäärärinä on toiminut appiukko, mutta kyllä siinä meillekin hommia on riittänyt. Mies on tietysti rakentanut apuna, minä sain maalata pytingin. Sen verran ollaan kuvanoton jälkeen edistytty, että nurkkalaudat on laitettu ja valkoisetkin osat saatu maalattua. Ovi vielä puuttuu (ja sitten alkaa kaikkien epämääräisten raksakasojen siirto varastoon tai sinne missä pippuri kasvaa).

Kauratontun ruhoja on urakoitu tyttären pienellä avustuksella jo parisenkymmentä, nyt pitäisi alkaa neulomaan niille lakkeja ja huiveja. Tonotilauksia on jo tullut useammalta taholta, joten siksi olen näin aikaisin liikkeellä. Tontun asusteiden neulominen on suhteellisen hidasta, ja ylimääräisiä tonttujakin aion tehdä jos kiinnostuneita tulee lisää. Näpsin kuviakin kaljuista kauratonoista, mutta päätin sitten olla pilaamatta kenenkään kesätunnelmaa julkaisemalla tonttukuvia elokuussa.

Koukulla on tilaustyö, joka edistyy joka päivä enemmän tai vähemmän. Varsinainen kiire sillä ei vielä ole, mutta yritän silti pitää tahtia yllä, ettei tulekaan. Neulontapussukassakin on työ menossa, vaikka samalla erään mekkoneuleen aloituskin syyhyttäisi. Ennen en kuitenkaan uutta aloita, kun tilausjuttu on valmis. Pientä mallitilkkua saatan vääntää ja siten valita langan, mutten sen kummempaa. Nautiskellaan hetki vielä kesästä, ennenkuin siirrytään siihen parhaimpaan vuodenaikaan, eli syksyyn!

Kesäinen työhuone, vaikka ilmassa tuoksuu jo syksy

Nyt kun olen vielä kotona lasten kanssa, ei viitsi tehdä isoja hankintoja ja hankkia uusia puoliturhia lipastoja työhuoneeseen. Siksi  raahasin tyttären huoneesta maalaamani vanhan lipaston työhuoneen säilytysavuksi. Periaatteessa kaikki roinani mahtuivat kaappeihin, mutta ne olivat senverran tiukasti sullottuina, että lipasto toi kaivatun väljyyden ja järjestyksen maailmaani. Lipastounelmani on pinkkiä tylsempi, haluaisin ison valkoisen sitten jonakin päivänä. Pinkin innoittamana ompelin kuitenkin samansävyiset ruusuverhot työhuoneeseeni.

Kangas on englantilaista puuvillaa, mukavan tukevaa. Verhoistakin tuli kivat.

Uudet väliverhot tein jo jokin aika sitten valkoisesta pellavasta. Silityslautakin oli pakko päällystää uudelleen tunnelmaan sopivammaksi. Kankaana luonnonväristä pellavaa, pitsi vanhojenpäivänmekosta ylijäänyt pätkä.

Ihanan Tilda-kirjan innoittamana tein ilmoitustaulun.

Yläkuvassa Tilda-kirjan taulu, alhaalla minun ilmoitustauluni, johon laitoin äitienpäivänä kerhosta saadut kortit. Omassa taulussani on polveke-, silkki ja puuvillanauhaa, sekä nauhaksi silitettyjä kauniita kankaita. Pohjana on tavallinen ilmoitustaulu,  kankaiden kiinnittämiseen käytin niittipyssyä. Tykkään lopputuloksesta! Sain tädiltäni pari vanhaa korkkitaulupohjaa lisää, ja tarkoituksenani olisi väsätä ilmoitustauluja lisää samalla meiningillä...

Lipasto on tuonut juuri tarvittavan väljyyden työhuoneeseeni. Vaikken vieläkään ole täysin tyytyväinen nurkkaani, niin on se ainakin paljon toimivampi nyt kuin ennen, kun kaikki on siististi laatikoissaan.

Metsänvihreät sukat

Vitsinähän se alkoi,  kun miehen kanssa puhuimme neulotuista sukista hänen eläkkeelle jäävälle työkaverilleen. Sanoin nimittäin, että sittenhän pitää lähteä ostamaan sukkalankaa siihen tarkoitukseen. Vilkaisu lankavarastooni kertoisi toista, mutta mullehan tapahtui vanhanaikainen sortuminen kesken pyykinpesuaineostosten. Ajattelin vain pikaisesti piipahtaa lankaosastolle kurkkaamaan syksyn uusia värejä... Yksi kerä tarttui mukaan, toinen väri löytyi varastoistani. Hankkimani oli pätkärääkittyä veljeslankaa, joka sivumennen sanoen on nykyään jo aika hurjan hintaista. En helpolla hankkisi yhtä kerää enempää.

Malli on apinoitu Villasukkia ja muuta elämää -blogin  Anun sukista. Hänen sukkamallinsa oli jäänyt mieleeni, ja nyt kun kaipasin simppeliä, mutta pientä mielikuvitusta perussukkiin, palasin hänen blogissaan sukkaosastolle. Tykkäään neuloa perussukkaa varsinkin nyt kun aika on kortilla. On kiva saada valmiita sukkia sen sijaan, että aloittelisi sukkia ohuista langoista ja jättäisi ne neulekorin pohjalle, ja palelluttaisi jalat talven viimoissa. Nämä on valmiit ja annettukin, vaikken olekaan varma pidänkö enää väristä valmiissa työssä,  kerällä lanka näytti todella hyvältä. 

Silmukoita loin 56, aloitin 1o 1n -joustimella ja yksivärisellä 7veljeksellä. Vaihdettuani pätkävärjättyyn kerään, vaihdoin joustimenkin 3o 1n -malliin. Jalkaosassa pohja on sileää, jalan päällä jatkuu joustin, silmukoita siinä vaiheessa 54. Puikot olivat 3,5 mm, lankaa kului yhteensä 160 grammaa.

Pieni loppukiire tuli, ja saattoi olla että sukat olivat aavistuksen kosteat vielä annettaessa (en ole ihan varma).  Minäkin kävin lasten kanssa onnittelemassa eläkkeelle jäänyttä miehen työkaveria hänen viimeisenä työpäivänään. Miehen työpaikalle on aina mukava mennä poikkeamaan, hänellä on niin mukavat työkaverit. Omaan työpaikkaan ei ole tullut pidettyä mammalomalla yhteyttä, eikä kukaan sieltä minua kaipaile, joten on kiva saaada sijaistyökaverit miehen työmaalta. Nyt siis toivonkin muiden tavoin erittäin rattoisia eläkepäiviä ja suotuisia patikkakelejä tuoreelle eläkeläiselle! Ilmassa tuoksuu syksy, joten keli on omiaan retkeilylle ja reippailulle. Syksy... paras aika vuodesta!

Ruutumekko Vanhan Ajan Päiville

Tein tilauksesta pian nelivuotiaalle sukulaistytölle mekon Soinin kesätapahtumaan, jossa eletään viikonloppu Wanahan Ajan malliin.

Malli on raapaistu jostain vanhasta kirjaston kirjasta, joka toimitettiin kankaan mukana. Malli oli niin valtavan väljä, että pientä hoikkaa tyttöä  varten jouduin ompelemaan mekon miltei kahteen kertaan, niin paljon oli pienennettävä sivuista. Ylimääräinen vaiva ei kuitenkaan haittaa, kun lopputulos oli sopiva. Mekonomistajan  äiti keksi, että voisin pienentää valtavia pussihihoja ompelemalla tuollaiset lipareet sivuille olkapäiden kohdille (jos joku tietää mitkä ne oikeasti ovat nimeltään, niin saa kertoa mullekin). Idea oli mielestäni hyvä, ja niiden teko olikin todella yksinkertaista. En ymmärrä miksi kaavassa oli niin valtavat hihat, sillä mielestäni niin isot näyttävät koomisilta lapsellakin. Kirja on toisaalta melko vanha, joten se sukupolvien välinen kuilu selittänee asiaa.  

 

Mekosta tuli oikein soma pienennysoperaation jälkeen. Onneksi teimme sovituksen, sillä olisin saattanut joutua lähettämään mekon matkaan ilman sitäkin, ja silloin hame olisi ollut valtavan iso tytön päällä. 

Nämä henkarikuvat ovat tylsiä, mutten viitsinyt pukea mekkoa kuvauksen vuoksi tyttärelle, joka oli tomuinen rakenneltuaan ulkovarastoa isän ja pappan kanssa (tämän lisäksi mekko olisi ollut aika iso hänelle).

Olkarimpsut on kohdillaan myös takana...

 

Hihansuissa on kumi- ja polvekenauhaa

Mekossa on viisi neppiä takana. Ylin ja alin ovat niin, etteivät näy lainkaan päällepäin. Ylänappi on käytännön syistä noin (paksu saumakohta kankaassa) ja alanappi ulkonäkösyistä (lista loppuu ja neppi näkyvissä keskellä hameenhelmaa olisi ollut iso nono.)

Hankin taannoin KAM-nepparipihdit alennuksesta ja kasan muovineppareita päälle. Nyt vasta pääsin kokeilemaan niiden laittoa, ja olen kyllä tämän yhden kokeumuksen perusteella todella tyytyväinen! Ensiksi ajattelin ettei muovinepit sovi tällaiseen vanhanajan mekkoon lainkaan, mutta sen ajatuksen jälkeen nujersin perfektionismini, ja ajattelin ettei ketään kyllä kiinnosta onko pikkutytön mekossa muovi- vai metallinepit. KAM-nepit on helppo laittaa, ja ainakin ne kauhukuvat kymmenen vuoden takaa, kun yritän vasaralla kiinnittää metallineppareita kankaaseen, ovat poispyyhkäistyjä. Nämä muovinepit ovat huomattavasti halvempia kuin metalliset. Muoviset eivät varmaankaan kestä ihan yhtä hyvin kuin metallikaverit, mutta sittenhän voi aina laittaa uuden muovin tilalle kun vanha väsyy. Kymppi uudelle KAMulleni!

Hameenhelma, ja pitsin verran alushametta näkyvissä! Alushameesta tuli aika pramea. Yksinään kangas voisi olla upeaa jopa vaikka kastemekossa.

Alusmekko on tehty samalla muotilla kuin päällimekko, hihat vain puuttuvat. Kangas on valkoista brodeerattua puuvillaa, jota oli pitkä pätkä kaapissani. Aluksi ajattelin että kankaan on oltava vähän maalaisempaa, ja kiertelin kangaskauppoja (kaksi) etsiskelemässä. Sitten päätin, ettei varmasti tämänkään kanssa kannata olla liian tarkka, jos ei niiden neppienkään. Varmasti kukaan ei ihmettele ainakaan negatiivisella mielellä, että ompa lapsella pramea alusmekko. Kangasta jäi mukavasti niin, että saan siitä jonkinlaisen alusmekon vaikka tyttärelle ensi kesänä, jos isoja juhlia silloin tulee.

Hohtavan valkoista...

 

Tätä mekkoa oli kiva ommella! Puuvilla on niin paljon kiitollisempaa kuin trikoo, vaikka jälkimmäinenkin tuolla uudella koneella niin hienosti menee. Ainut miinus lopputuloksessa menee alushameen vetoketjulle. Unohdin nimittäin tehdä siihen sen viimeisen aikomani tikkauksen,  ja muistin vasta kun mekko oli jo haettu. Käytössä se ei haittaa, ulkonäöllisesti vähän, mutta olkoon! Saumanvarat huolittelin saumurilla, kun ruutukangas oli todella purkautuvaista.

Olen järjestellyt työhuonetta, ja ilokseni löysin kasan hukassa olleita saumurilankojani. Nyt on kiva vaihdella muutamien perusvärien välillä. Ainakin punaista kangasta on kiva saumuroida punaisella,  tummia erivärisiä kankaita tummanharmaalla ja mustaa mustalla.

Verhoprojektia ja revontulta on meneillään. Työhuone alkaa muuttua kivaksi, ja kunhan löydän niittipyssyn, saan sinne uuden ilmoitustaulunkin (Tilda-kirjan ohjeilla tehdyn). Ei työ tekijältä lopu!

Bambimekko

Eräs nimipäiväsankari sai meiltä lahjaksi ompelemani mekon. Kyseessä on jälleen Ottobre Designin Jungle Stripes -mekkomalli ilman taskua. Tällä kertaa olin ompelemassa taskua, mutta ei se sitten sopinutkaan mihinkään noiden kohtalaisen isojen peurankuvien vuoksi. Leikkasin kankaan 128 cm:n kaavoilla ilman saumanvaroja, joten koko lienee noin 114cm. Hiukan pitkähkö se taisikin olla pian neljä vuotta täyttävälle neitokaiselle, mutta käyttökelpoinen jo nyt. Siitä tämä malli on kiva, kun sen käyttöikä on pitkä väljyyden ja kuminauhojen vuoksi, ja mekko menee hoikalle ja vähän pullukammallekin yhtäläisesti (ei sillä että tässä omassa porukassamme kovin pullukkaa hame-lapsosta olisi, meidän pojuhan on potra niinkuin pitääkin;).

Vähän hihanteiden ompeluksissa on sanomista, mutta en enää ehtinyt niitä purkamaan ja uudelleenompelemaan ennen juhlia. Lahjatekeleissä tuollainen epäsiisteys harmittaa, mutta yritän päästä tästä nyt yli. Neitokainen oli kuitenkin kovin ihastunut mekkoonsa ja se on pääasia!  Peuratrikoo oli ihanaa! Sitä ei paljon jäänyt, mutta ehkä siitä jonkun kappaleen esimerkiksi tyttären paitaan saisi.

Välitöitä

Heti alkuun iso kiitos kommenteistanne ja kehuistanne koskien Onnenpyörä -peittoja. Kommenttinne lämmittävät mieltä.

Pari pientä kyhäilyä valmistui jo jokin aika sitten, en ole vaan muistanut niistä mainita mitään, kun suurempiakin hommia on ollut ohjelmassa. Lievää mahtipontisuutta KYH-töiden valinnassa on ollut, joten saa nähdä valmistuvatko kaikki ajallaan... KYH #7 on ollut jo jonkin aikaa käytössäkin hyvällä menestyksellä.

  
Tiskirätti on Hjertegarnin Blend Bamboosta nysvätty omanpään tekele, jossa silmukoita 70, puikot kolmoset, ja langankulutus koko kerä, eli 50 grammaa. Vähän iso rätti on tiskiluutuksi, joten kunhan saan pienempiä KYH-rättejä valmiiksi, tämä pinkki siirtyy pölyrätiksi. Hyvin pyyhkii!

Apinoin itseäni neulomalla Smart -langasta samanlaiset sukat kuin talvemmalla. Käytin samaista lankaa, mutten sentään samaa väriä. Sukat ovat KYH # 9.

Lankaa meni 75 grammaa kolmosen puikoilla ja 44 aloitussilmukalla. Malli on omasta päästä, hyväksi havaittu kierrejoustomalli. Sukista piti tulla pojalle sopivat, mutta ovat tällä hetkellä auttamattomasti liian suuret. Odottelemme siis aikaa kasvavien jalkojen, ja neulomme sillä aikaa sopivammat jalanlämmittimet kuopukselle. Pienemmistä sukista toinen on jo irronnut puikoilta, ja toinen on valmistumassa hyvää vauhtia, joten poika saa syksyksi sopivatkin sukat suloisiin pehmopohkeisiinsa. Kaikki suutarin lapset eivät liene täysin kengättömiä!