Tähti-yökkäri

Lyhyestä virsi kaunis, ja pojan yöpaitadokumentointi. Joskus parisen viikkoa sitten sain pyjaman surautettua, ja on ollut ahkerassa käytössä. Muistan aina kehua että äiti on tämän tehnyt, kun pyjama on päällä.  Usein poika sitten toisteleekin iltaisin; "äiti tehny mulle". Paita on Toydog -pyjamapaita (OttobreDesign 6/2011) ja housut omat mukaelmat OttobreDesignin lehdetä 1/2013 (malli 26). Housuista tein ainakin lahkeista leveämmät, muuta en muista.

Tyttärellekin haluaisin jotain ommella, mutta viime aikoina pikkumiehen vaatettaminen on kiilannut edelle ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että tarvetta on enemmän. Suvussa kun sattuu olemaan kolme vanhempaa tyttöserkkua, niin siksi esikoiselle löytyy monennäköistä käyttökelpoista tyttövaatetta sieltä suunnalta. Kuitenkin seuraavana kaavakasassa on leikattuna kaksikin mekkoa, ja niistä toinen jää meille. Muutaman uudenkin vaatekappaleen olen saanut ommeltua, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Neulepeiton kanssa olen siinä pisteessä, että odottelen milloin pääsen viimeiselle kitukerälle. Tuntuu kuin peitto olisi ollut käsissä ainakin ikuisuuden. Tykkään työstä, mutta haluaisin nähdä sen jo valmiina!

Äipän stara

Löysin aivan pienen palan tähtitrikoota, ja surauttelin siitä hyvällä onnella 98 -senttisen paidan pojalle. Kaava on pyjamapaidan, sama josta sain tehtyä jo sen oikeankin yöpuvun, tämä tuli oikeastaan vain sivutuotteena. Tuli kiva ja pidettävä, pestykin on jo pari kertaa!

Kaapista löytyi sopivaa yksiväristä hihoihin ja resoria hihansuihin. Pyysin miestä ottamaan ennen hoitoonvientiä paidasta On Action -kuvan. Muuten meni nappiin, mutta miten mies onnistui valitsemaan pojalle koko vaatekaapin kauheimmat verkkarit!?! On taas näitä juttuja joihin vaan miehet pystyy! No mut, ens kerralla sit se varsinainen tuote, eli pyjama esittelyssä!

Pinkit Pilvet

Olipa kerran ihana viisivuotias pikkutyttö, jonka synttäreille sain jälleen tehdä kakun. Sain vapaat kädet suunnittelun suhteen, muttei ollut vaikea päättää millainen kakusta tulisi. Prinsessoja tietysti! Onpa ihanaa, että nykyään on tehty niin helpoksi onnistua kakunkoristelussa, kun kakkukuvia saa melkein mistä aiheesta vaan!

Lahjaksi tyttöselle tein  mekon Ottobre Designin 4/2013 lehdestä. Oikeastaan mekko on sekoitus lehden tunika- ja mekkomallista, sillä pituus on mekon, pitkät hihat tunikasta. Talven lähestyessä on kiva että hihoissa on pituutta. Pitäisi omallekin tytsylle saada pari uutta mekkosta surautettua pitkillä hihoilla.

Mekko onnistui hyvin ja ilman Framiloniakin pärjättiin (käytin sensijaan kuminauhaa hihansuissa). Pitää silti hankkia sitä lisää, koska Framilon ei ole niin tönkköä kuin kumppari.

Jos jonkun pienen virheen tästä löydän, niin se on taskunsuissa. Resoria olisi voinut ommellessa veyttää aavistuksen enemmän, niin että taskut olisivat menneet vähän enemmän suppuun. Mutta eivät nämä silti rumasti lörpsötä ainakaan tasossa, toivottaasti ei päälläkään. Olipa kiva ommella pitkästä aikaa alusta loppuun kokonainen vaate!

Kattokaa mitä mää sain!

Kun voitin Ankkalammella -blogin arvonnassa, olin innoissani. Kun paketti tuli postilaatikkoon ja näin tämän ihanuuden, olin tukehtua innosta! Ihan täydellinen Ilun värjäämä huivilanka, jossa on vieläpä kimalletta mukana! En vaan pysty vastustamaan glitteriä, ja vihreä on upea (kuvassa vähän todellisuutta kalpeampi, en millään saanut vangittua oikeaa sävyä). Miten Anna-Mari raaski luopua tästä, ihmettelen vaan. Minkä huivin te vääntäisitte tästä langasta? Nyt pitää olla täydellinen malli tälle täydelliselle langalle!

Olen muuten tehnytkin jotain, ompelukone ja saumuri ovat käyneet kuumina. Neulepeitto etenee h-i-t-a-a-n varmasti. Viikonloppuna sain tehtyä monta trikoovaatetta, ja tulin siitä niin onnelliseksi. Mies touhusi lasten kanssa pihaleikeissä ja minä sain ommella lauantai-aamupäivän. Vieläkin tulen todella onnelliseksi kun ajattelen sitä rauhallista ja sopivanpitkää ompeluhetkeä. Tästä jälkihehkutuksesta tulee mieleen se, kun vielä vuosi häidemme jälkeen sanoin miehelle "meillä oli kyllä ihanat häät". Tätä en tarkoita mitenkän omahyväisesti, vaan niin, että järjestelyt meni nappiin upeiden kaason ja bestmanin ansiosta, sekä sen vuoksi, että olin vaan niin onnellinen!

Tuulipussi

Kuljen päivittäin työmatkat (10 kilometriä suuntaansa) polkupyörällä, ja aamuvuoroviikoilla viideltä aamuisin alkoi päätä palella. Edellisviikonloppuna neulaisin nopean pipon, joka mätsää uuteen työmatkatakkiini. Niin tykkään tästä!

Malli on taas se Wurm, keskimmäinen koko (medium), ilman kymmenen silmukan lisäystä reunapannan jälkeen. Johtuen tästä dramaattisesta huolimattomuusvirheestäni, uusimmasta Wurmistani tulikin tuulipussi! Muistin sentään vaihtaa 3,5 millin puikot nelosiin, mutta se oli jo liikaa muistilleni, että samalla olisi pitänyt kymmenen silmukkaa lisäillä. Onneksi olen tottunut näyttämän vähän pitkulapäältä tukkapipojeni kanssa, joten eipä tämä Wurmin sporttsempi tuleminen haittaa aamutunnelmaani yhtään.

Käytin Dropsin  Merino Extra Finea harmaana (05) , ja vadelmanpinkkinä. Pipoon meni 102 grammaa lankaa (harmaata toista kerää), ja tupsu painoi vielä 20 grammaa lisää. Tämän sporttisemman Wurmin ansiosta tuulenvastuskin on minimoitu, kun lähden taas aamulla vähän viime hetkellä liikkeelle:).

Neuloo perhosten kanssa

Viime lauantai-iltapäivänä neuloessani rennosti aurinkotuolissa sain seuraa amiraaliperhosesta, joka aika intensiivisesti seurasi neulomistani. Kaveri lähti kerran poiskin, mutta palasi hetken kuluttua uudelleen.

Kuinni syrjähyppytyö käsissä!!?! Piti se pitsipeitto saada valmiiksi ennenku mitään muuta... Mutku... Puolustukseksi voin sen verran yritttää selitellä, että kuvan pipo valmistui kahdessa päivässä. Se oli pakko saada äkkiä valmiiksi, kun työmatkapyöräilijän alkaa korvat jo palella kun aamuviideltä töihin viilettelen. Nyt on taas pitsipeitto näpeissä, pipokuva tulossa.

Maalaustalkoot

Maalasin kolme miehen isomummulta perittyä vanhaa tuolia takaterassille sopivin värein, ettei olisi niin ankeaa istua syömässä siellä makkaraa tai broilerinfilettä. Tuli hauskat, vaikka vähän kosteudessa kärsineet tuolit olivatkin. Sutikoin Helmillä, ja tytär auttoi!

Siinä samalla sutikoitiin se leikkimökkikin, ja mies auttoi! Ja sai tytär pinkiksi maalatun tuolinkin, mutta niistä lisää myöhemmin.

Inspiroiduin, ja olisi kova polte saada eräs työ puikoille. En kuitenkaan anna itseni aloittaa ennenkuin pitsipeitto on pingottumassa (vasta viisi kerää neulottu, viisi edessä).