Pöllöjä pojan jakussa

Yli kuukausi sitten sain surautettua pikkupojulle pöllögollegesta takin ja pallotrikoosta pipon. Takin ohje on Ottobre Designin lehdestä 1/2012 (mallin numeroa en ulkoa muista). Lehden kuvissa takki oli varustettu kainaloissa sijaitsevilla paikkaympyröillä, mutta itse halusin pöllöjen varastavan näytöksen, joten jätin mokomat pois ja käytin pelkästään tätä yhtä gollegea. Tein takin koossa 80 cm, kangasta oli 60 senttiä, josta jäikin vähän. Gollege on normaalia leveämpää, joten siksi riittoisaa. Hupussa käytin turkoosia pallotrikoota, samaista josta surautin saumurilla pipon. Lakki on omasta päästä, neljästä palasta ommeltu kaksikerroksinen tuotos, jossa ei näy saumoja. Pään päälle ompelin saumojen väliin lenksun, jotta pipon saa kätevästi naulakkoon roikkumaan takkien tapaan.

Pipo näyttää kuvissa vähän isolta, mutta on oikeasti kovin sopiva. Ainoastaan harmittaa tuon nimikointimerkin (handmade) väärä kirjoitusasu. En ole käyttänyt noita virheellisiä nimikointimerkkejä juurikaan missään, mutta sitten ajattelin että voisinhan niitä omiin itselle jääviin töihin laittaa... Mutta omissa ne vasta harmittaa, kun ne näkee joka päivä. En  taida niitä jatkossa käyttää missään, vähän houkuttelisi tuohonkin pipoon vaihtaa kunnollinen (ompelen vaan päälle uuden).

Taskutkin on, niitä yritin hiukan zoomaillla. Melko hyvin takki onnistui, vaikka sen ompelu olikin jollain tavalla työlästä. Siististä lopputuloksesta saan taas kiittää uudehkoa ompelukonettani. On sillä ilo ommella!

Neulottukin on, vaikka ylläoleva varasto on vaatinut aikaamme. Päähäärärinä on toiminut appiukko, mutta kyllä siinä meillekin hommia on riittänyt. Mies on tietysti rakentanut apuna, minä sain maalata pytingin. Sen verran ollaan kuvanoton jälkeen edistytty, että nurkkalaudat on laitettu ja valkoisetkin osat saatu maalattua. Ovi vielä puuttuu (ja sitten alkaa kaikkien epämääräisten raksakasojen siirto varastoon tai sinne missä pippuri kasvaa).

Kauratontun ruhoja on urakoitu tyttären pienellä avustuksella jo parisenkymmentä, nyt pitäisi alkaa neulomaan niille lakkeja ja huiveja. Tonotilauksia on jo tullut useammalta taholta, joten siksi olen näin aikaisin liikkeellä. Tontun asusteiden neulominen on suhteellisen hidasta, ja ylimääräisiä tonttujakin aion tehdä jos kiinnostuneita tulee lisää. Näpsin kuviakin kaljuista kauratonoista, mutta päätin sitten olla pilaamatta kenenkään kesätunnelmaa julkaisemalla tonttukuvia elokuussa.

Koukulla on tilaustyö, joka edistyy joka päivä enemmän tai vähemmän. Varsinainen kiire sillä ei vielä ole, mutta yritän silti pitää tahtia yllä, ettei tulekaan. Neulontapussukassakin on työ menossa, vaikka samalla erään mekkoneuleen aloituskin syyhyttäisi. Ennen en kuitenkaan uutta aloita, kun tilausjuttu on valmis. Pientä mallitilkkua saatan vääntää ja siten valita langan, mutten sen kummempaa. Nautiskellaan hetki vielä kesästä, ennenkuin siirrytään siihen parhaimpaan vuodenaikaan, eli syksyyn!

Kesäinen työhuone, vaikka ilmassa tuoksuu jo syksy

Nyt kun olen vielä kotona lasten kanssa, ei viitsi tehdä isoja hankintoja ja hankkia uusia puoliturhia lipastoja työhuoneeseen. Siksi  raahasin tyttären huoneesta maalaamani vanhan lipaston työhuoneen säilytysavuksi. Periaatteessa kaikki roinani mahtuivat kaappeihin, mutta ne olivat senverran tiukasti sullottuina, että lipasto toi kaivatun väljyyden ja järjestyksen maailmaani. Lipastounelmani on pinkkiä tylsempi, haluaisin ison valkoisen sitten jonakin päivänä. Pinkin innoittamana ompelin kuitenkin samansävyiset ruusuverhot työhuoneeseeni.

Kangas on englantilaista puuvillaa, mukavan tukevaa. Verhoistakin tuli kivat.

Uudet väliverhot tein jo jokin aika sitten valkoisesta pellavasta. Silityslautakin oli pakko päällystää uudelleen tunnelmaan sopivammaksi. Kankaana luonnonväristä pellavaa, pitsi vanhojenpäivänmekosta ylijäänyt pätkä.

Ihanan Tilda-kirjan innoittamana tein ilmoitustaulun.

Yläkuvassa Tilda-kirjan taulu, alhaalla minun ilmoitustauluni, johon laitoin äitienpäivänä kerhosta saadut kortit. Omassa taulussani on polveke-, silkki ja puuvillanauhaa, sekä nauhaksi silitettyjä kauniita kankaita. Pohjana on tavallinen ilmoitustaulu,  kankaiden kiinnittämiseen käytin niittipyssyä. Tykkään lopputuloksesta! Sain tädiltäni pari vanhaa korkkitaulupohjaa lisää, ja tarkoituksenani olisi väsätä ilmoitustauluja lisää samalla meiningillä...

Lipasto on tuonut juuri tarvittavan väljyyden työhuoneeseeni. Vaikken vieläkään ole täysin tyytyväinen nurkkaani, niin on se ainakin paljon toimivampi nyt kuin ennen, kun kaikki on siististi laatikoissaan.

Metsänvihreät sukat

Vitsinähän se alkoi,  kun miehen kanssa puhuimme neulotuista sukista hänen eläkkeelle jäävälle työkaverilleen. Sanoin nimittäin, että sittenhän pitää lähteä ostamaan sukkalankaa siihen tarkoitukseen. Vilkaisu lankavarastooni kertoisi toista, mutta mullehan tapahtui vanhanaikainen sortuminen kesken pyykinpesuaineostosten. Ajattelin vain pikaisesti piipahtaa lankaosastolle kurkkaamaan syksyn uusia värejä... Yksi kerä tarttui mukaan, toinen väri löytyi varastoistani. Hankkimani oli pätkärääkittyä veljeslankaa, joka sivumennen sanoen on nykyään jo aika hurjan hintaista. En helpolla hankkisi yhtä kerää enempää.

Malli on apinoitu Villasukkia ja muuta elämää -blogin  Anun sukista. Hänen sukkamallinsa oli jäänyt mieleeni, ja nyt kun kaipasin simppeliä, mutta pientä mielikuvitusta perussukkiin, palasin hänen blogissaan sukkaosastolle. Tykkäään neuloa perussukkaa varsinkin nyt kun aika on kortilla. On kiva saada valmiita sukkia sen sijaan, että aloittelisi sukkia ohuista langoista ja jättäisi ne neulekorin pohjalle, ja palelluttaisi jalat talven viimoissa. Nämä on valmiit ja annettukin, vaikken olekaan varma pidänkö enää väristä valmiissa työssä,  kerällä lanka näytti todella hyvältä. 

Silmukoita loin 56, aloitin 1o 1n -joustimella ja yksivärisellä 7veljeksellä. Vaihdettuani pätkävärjättyyn kerään, vaihdoin joustimenkin 3o 1n -malliin. Jalkaosassa pohja on sileää, jalan päällä jatkuu joustin, silmukoita siinä vaiheessa 54. Puikot olivat 3,5 mm, lankaa kului yhteensä 160 grammaa.

Pieni loppukiire tuli, ja saattoi olla että sukat olivat aavistuksen kosteat vielä annettaessa (en ole ihan varma).  Minäkin kävin lasten kanssa onnittelemassa eläkkeelle jäänyttä miehen työkaveria hänen viimeisenä työpäivänään. Miehen työpaikalle on aina mukava mennä poikkeamaan, hänellä on niin mukavat työkaverit. Omaan työpaikkaan ei ole tullut pidettyä mammalomalla yhteyttä, eikä kukaan sieltä minua kaipaile, joten on kiva saaada sijaistyökaverit miehen työmaalta. Nyt siis toivonkin muiden tavoin erittäin rattoisia eläkepäiviä ja suotuisia patikkakelejä tuoreelle eläkeläiselle! Ilmassa tuoksuu syksy, joten keli on omiaan retkeilylle ja reippailulle. Syksy... paras aika vuodesta!

Ruutumekko Vanhan Ajan Päiville

Tein tilauksesta pian nelivuotiaalle sukulaistytölle mekon Soinin kesätapahtumaan, jossa eletään viikonloppu Wanahan Ajan malliin.

Malli on raapaistu jostain vanhasta kirjaston kirjasta, joka toimitettiin kankaan mukana. Malli oli niin valtavan väljä, että pientä hoikkaa tyttöä  varten jouduin ompelemaan mekon miltei kahteen kertaan, niin paljon oli pienennettävä sivuista. Ylimääräinen vaiva ei kuitenkaan haittaa, kun lopputulos oli sopiva. Mekonomistajan  äiti keksi, että voisin pienentää valtavia pussihihoja ompelemalla tuollaiset lipareet sivuille olkapäiden kohdille (jos joku tietää mitkä ne oikeasti ovat nimeltään, niin saa kertoa mullekin). Idea oli mielestäni hyvä, ja niiden teko olikin todella yksinkertaista. En ymmärrä miksi kaavassa oli niin valtavat hihat, sillä mielestäni niin isot näyttävät koomisilta lapsellakin. Kirja on toisaalta melko vanha, joten se sukupolvien välinen kuilu selittänee asiaa.  

 

Mekosta tuli oikein soma pienennysoperaation jälkeen. Onneksi teimme sovituksen, sillä olisin saattanut joutua lähettämään mekon matkaan ilman sitäkin, ja silloin hame olisi ollut valtavan iso tytön päällä. 

Nämä henkarikuvat ovat tylsiä, mutten viitsinyt pukea mekkoa kuvauksen vuoksi tyttärelle, joka oli tomuinen rakenneltuaan ulkovarastoa isän ja pappan kanssa (tämän lisäksi mekko olisi ollut aika iso hänelle).

Olkarimpsut on kohdillaan myös takana...

 

Hihansuissa on kumi- ja polvekenauhaa

Mekossa on viisi neppiä takana. Ylin ja alin ovat niin, etteivät näy lainkaan päällepäin. Ylänappi on käytännön syistä noin (paksu saumakohta kankaassa) ja alanappi ulkonäkösyistä (lista loppuu ja neppi näkyvissä keskellä hameenhelmaa olisi ollut iso nono.)

Hankin taannoin KAM-nepparipihdit alennuksesta ja kasan muovineppareita päälle. Nyt vasta pääsin kokeilemaan niiden laittoa, ja olen kyllä tämän yhden kokeumuksen perusteella todella tyytyväinen! Ensiksi ajattelin ettei muovinepit sovi tällaiseen vanhanajan mekkoon lainkaan, mutta sen ajatuksen jälkeen nujersin perfektionismini, ja ajattelin ettei ketään kyllä kiinnosta onko pikkutytön mekossa muovi- vai metallinepit. KAM-nepit on helppo laittaa, ja ainakin ne kauhukuvat kymmenen vuoden takaa, kun yritän vasaralla kiinnittää metallineppareita kankaaseen, ovat poispyyhkäistyjä. Nämä muovinepit ovat huomattavasti halvempia kuin metalliset. Muoviset eivät varmaankaan kestä ihan yhtä hyvin kuin metallikaverit, mutta sittenhän voi aina laittaa uuden muovin tilalle kun vanha väsyy. Kymppi uudelle KAMulleni!

Hameenhelma, ja pitsin verran alushametta näkyvissä! Alushameesta tuli aika pramea. Yksinään kangas voisi olla upeaa jopa vaikka kastemekossa.

Alusmekko on tehty samalla muotilla kuin päällimekko, hihat vain puuttuvat. Kangas on valkoista brodeerattua puuvillaa, jota oli pitkä pätkä kaapissani. Aluksi ajattelin että kankaan on oltava vähän maalaisempaa, ja kiertelin kangaskauppoja (kaksi) etsiskelemässä. Sitten päätin, ettei varmasti tämänkään kanssa kannata olla liian tarkka, jos ei niiden neppienkään. Varmasti kukaan ei ihmettele ainakaan negatiivisella mielellä, että ompa lapsella pramea alusmekko. Kangasta jäi mukavasti niin, että saan siitä jonkinlaisen alusmekon vaikka tyttärelle ensi kesänä, jos isoja juhlia silloin tulee.

Hohtavan valkoista...

 

Tätä mekkoa oli kiva ommella! Puuvilla on niin paljon kiitollisempaa kuin trikoo, vaikka jälkimmäinenkin tuolla uudella koneella niin hienosti menee. Ainut miinus lopputuloksessa menee alushameen vetoketjulle. Unohdin nimittäin tehdä siihen sen viimeisen aikomani tikkauksen,  ja muistin vasta kun mekko oli jo haettu. Käytössä se ei haittaa, ulkonäöllisesti vähän, mutta olkoon! Saumanvarat huolittelin saumurilla, kun ruutukangas oli todella purkautuvaista.

Olen järjestellyt työhuonetta, ja ilokseni löysin kasan hukassa olleita saumurilankojani. Nyt on kiva vaihdella muutamien perusvärien välillä. Ainakin punaista kangasta on kiva saumuroida punaisella,  tummia erivärisiä kankaita tummanharmaalla ja mustaa mustalla.

Verhoprojektia ja revontulta on meneillään. Työhuone alkaa muuttua kivaksi, ja kunhan löydän niittipyssyn, saan sinne uuden ilmoitustaulunkin (Tilda-kirjan ohjeilla tehdyn). Ei työ tekijältä lopu!

Bambimekko

Eräs nimipäiväsankari sai meiltä lahjaksi ompelemani mekon. Kyseessä on jälleen Ottobre Designin Jungle Stripes -mekkomalli ilman taskua. Tällä kertaa olin ompelemassa taskua, mutta ei se sitten sopinutkaan mihinkään noiden kohtalaisen isojen peurankuvien vuoksi. Leikkasin kankaan 128 cm:n kaavoilla ilman saumanvaroja, joten koko lienee noin 114cm. Hiukan pitkähkö se taisikin olla pian neljä vuotta täyttävälle neitokaiselle, mutta käyttökelpoinen jo nyt. Siitä tämä malli on kiva, kun sen käyttöikä on pitkä väljyyden ja kuminauhojen vuoksi, ja mekko menee hoikalle ja vähän pullukammallekin yhtäläisesti (ei sillä että tässä omassa porukassamme kovin pullukkaa hame-lapsosta olisi, meidän pojuhan on potra niinkuin pitääkin;).

Vähän hihanteiden ompeluksissa on sanomista, mutta en enää ehtinyt niitä purkamaan ja uudelleenompelemaan ennen juhlia. Lahjatekeleissä tuollainen epäsiisteys harmittaa, mutta yritän päästä tästä nyt yli. Neitokainen oli kuitenkin kovin ihastunut mekkoonsa ja se on pääasia!  Peuratrikoo oli ihanaa! Sitä ei paljon jäänyt, mutta ehkä siitä jonkun kappaleen esimerkiksi tyttären paitaan saisi.

Välitöitä

Heti alkuun iso kiitos kommenteistanne ja kehuistanne koskien Onnenpyörä -peittoja. Kommenttinne lämmittävät mieltä.

Pari pientä kyhäilyä valmistui jo jokin aika sitten, en ole vaan muistanut niistä mainita mitään, kun suurempiakin hommia on ollut ohjelmassa. Lievää mahtipontisuutta KYH-töiden valinnassa on ollut, joten saa nähdä valmistuvatko kaikki ajallaan... KYH #7 on ollut jo jonkin aikaa käytössäkin hyvällä menestyksellä.

  
Tiskirätti on Hjertegarnin Blend Bamboosta nysvätty omanpään tekele, jossa silmukoita 70, puikot kolmoset, ja langankulutus koko kerä, eli 50 grammaa. Vähän iso rätti on tiskiluutuksi, joten kunhan saan pienempiä KYH-rättejä valmiiksi, tämä pinkki siirtyy pölyrätiksi. Hyvin pyyhkii!

Apinoin itseäni neulomalla Smart -langasta samanlaiset sukat kuin talvemmalla. Käytin samaista lankaa, mutten sentään samaa väriä. Sukat ovat KYH # 9.

Lankaa meni 75 grammaa kolmosen puikoilla ja 44 aloitussilmukalla. Malli on omasta päästä, hyväksi havaittu kierrejoustomalli. Sukista piti tulla pojalle sopivat, mutta ovat tällä hetkellä auttamattomasti liian suuret. Odottelemme siis aikaa kasvavien jalkojen, ja neulomme sillä aikaa sopivammat jalanlämmittimet kuopukselle. Pienemmistä sukista toinen on jo irronnut puikoilta, ja toinen on valmistumassa hyvää vauhtia, joten poika saa syksyksi sopivatkin sukat suloisiin pehmopohkeisiinsa. Kaikki suutarin lapset eivät liene täysin kengättömiä!

Auringonsäteitä ja onnenpyörteitä

Saimme mieheni kanssa kunnian toimia kummeina ensimmäistä kertaa pariskuntana. Tämä oli myös ensimmäinen pestini sylikummina. Heti kummikysymyksen noustua esiin, ryhdyin kehittelemään itsetehtyä lahjaa tulevalle kummitytölleni. Tänään oli se iloinen päivä,  kun suloinen tyttö sai kauniin nimensä ja meiltä lahjaksi Onnenpeiton.

Valmistunut peitto on KYH 11. Kyseisenä päivänä tein ensimmäisen ruudun, ja loput 62 ahkeroin viikossa, eli tartuin hommaan tosissaan Juhannuspäivänä. En usko että kukaan uskoi minun saavan peittoa ristiäisiksi valmiiksi, mutta olin kyllä tehnyt tarkan toimintasuunnitelman, jotta voisin edes yrittää onnistua. Saattaa olla etten viimeisenä yönä ennen ristiäisiä nukkunut sekuntiakaan, kunhan yhdistelin palasia kuumeisesti ja päätin saada peiton valmiiksi.

Alussa idea oli tehdä seitsemästä eri väristä kymmenen ruutua kustakin väristä. Jossain vaiheessa viimeinen rivi tipahti pois, kun en halunnu liian suorakaiteen mallista vilttiä. Väri-idekin vähän muuttui matkan varrella, ruudut on jällen summamutikassa lätkitty paikoilleen, ja siinä lätkiessä huomasin että on parempi jos vaaleita ruutuja on vähän enemmän kuin tummia. Vaaleat auringot rauhoittavat kokonaisuutta. Kuvat on hätäisesti näpsäistyjä, sillä meille tuli vähän kiire lähteä ajoissa matkaan, ettemme olisi tapani mukaan myöhässä. Pitänee vetää rasti seinään, kun olimme juhlapaikalla miltei puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Käytin peittoon jämiä ja täysiä keriä Miami-lankaa. Eri sävyjä on peitossa varmaankin kymmenen. Voimakas pinkki, roosa ja tumma violetti ovat Miamia. Beige, hailakka liila, marjapuuro ja kirkas liila ovat Sublimen erilaatuisia lankoja, utuinen violetti on Dropsin Extra Fine Merinoa. Luonnonvalkoinen on Miamia. Lankaa peittoon kului 614 grammaa ja kokoa peitolla on 80 cm x 110 cm. Virkkuukoukku oli kolmonen.

Harmi etten ehtinyt keskittyä kuvaamiseen, sillä värit eivät oikein missään kuvassa vastaa täysin todellisuutta. Kauniin harmoninen lopputulos mielestäni on. Neljä liilanpunaista ruutua jätin viime hetkillä pois, värin liiallisen kirkkauden vuoksi. Pois jättämisestä tietysti seurasi parin tunnin lisähommat uusien ruutuvirkkauspuuhien muodossa, mutta kyllä kannatti, kun peiton harmoninen tunnelma säilyi. Reunus olisi saanut olla leveämpi, mutta valkoinen Miami hädin tuskin riitti edes tähän. Viimeisellä suoralla lanka loppui, ja olin aivan kriisissä, että miten saan tätä vanhan värikartan luonnonvalkoista mistään (ja vielä todellanopeasti sunnuntaiaamuna kello kuusi). Olen monesta kaupasta etsinyt luonnonvalkoista Miamia, mutta joka paikassa on valkoiset Miamit lopussa, jopa Novitan verkkokaupasta. Tämä luonnonvalkoinen on  tainnut tippua värikartastakin, ja nykyään Miamin valkoinen on sellainen kliinisenklooratunvalkoinen. Onneksi keskipitkän hermoilun päätteeksi muistin että onhan minulla parissa mallitilkussa pätkät valkoista Miami-lankaa, ja niimpä purin tilkut ja otin langat käyttöön. Hilkulle silti veti, kymmenen senttiä lankaa jäi.

En mitenkään ilennyt sanoa sitä ääneen,  kun aloin kello yhdeksältä ommella juhlamekkoa juhliin, joihin piti olla lähtövalmiina kello yhdeltätoista. En tiedä tajusiko mies heti koko kuviota, mutta saatoin haistaa ilmassa leijuvan epäuskon, kun hän ymmärsi, että olin todellakin vasta aloittanut juhlamekon työstämisen.  Valmisteluhommista olisi pitänyt olla jäljellä korkeintaan kenkien plankkaus tai paidan silitys, mekon ompelu oli jopa omasta mielestäni melko paksua, vaikka hoidinkin homman kotiin (vetoketjun kohdlla toki hirvitti että onnistuuko ykkösellä, kun aika on kortilla). Kangas ei ole Marimekkoa, vaikka joku sitäkin jo taisi ehdottaa, vaan kivantuntuista verhokangasta Kangas-Pauliinasta, vuorina on ohutta puuvilla-batistia. Otin varman päälle ja tein vuorin, kun en ollut varma näkyykö kankaasta läpi.

TYKKÄÄN! Vähän iso mekosta tuli, mutta en ehtinyt pienennellä ja turvauduin vyöhön, joka entisessä elämässä on mahtunut komeasti solahtamaan pyllynkin yli (nyyh). Paljon ei tarvitse pienentää, mutta ihan vähän jos haluaa jättää vyön pois. Olen tyytyväinen tekeleeseen.

  

Pahoittelut omituisesta pönötyksestä. Jälleen sata kuvaa ja kaikki pilalla miehen olemattoman kuvussilmän vuoksi (tantassahan ei ole vikaa).

Juhannus oli ihana! Saunamme tuoksui koivulle ja miehen loma alkoi. Tytsy teki isin kanssa vihdat. Onnea on touhukas tytär, suloinen poika, hyvä mies ja kaunis kesä.