Alkusyksystä surautin nämä pari trikoopipoa, ja muutaman muunkin, joista ei ole edes kuvaa. Nyt pitäisi jo keskittyä ompelemaan talvisempia päähineitä, merinovillat ja fleecet odottaa tyrkyllä työhuoneessa. Kasa leikattuja vaatteita lojuu myöskin ompelupöydällä. En ole inspistä kadottanut, mutta ihmettelen että missä välissä ehtisin. Aina joku kiirreellisempi ompelus kiilaa ohitse. Onneksi kasassa on sellaisia, jotka vähän joutavat odottaakin.
Tästä Pikku-Piltin Koruja korujen ystäville -trikoosta tuli oivallinen perusvaate tyttärelle. Harmi että on vain tällainen onneton kuva kamerassa. Leveys on juuri sopiva, ei mikään telttamainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti