Annukan aurinkoiset -blogissa näkyi kangassuikaleista ommeltuja peittoja muistaakseni parikin kappaletta. Ihastuin peittoihin täysillä, ja toki oli itsellekin sellainen saatava. Suikalepeittojen toteutuskaan ei vaikuttanut liian aikaavievältä, vaikka ensisijaisesti ihastuin kyllä ideaan, en helppouteen. Kerrankin ryhdyin tuumasta toimeen heti, ja leikkelin summamutikssa eri levyisiä kankaita, jotka mielestäni rimmasivat yhteen. Kaikki löytyivät kangaskaappieni syövereistä, pastellipalloja olen jo aiemmin käyttänyt ainakin verhoissa ja essuissa, ornamenttikangasta puusohvan patjassa.
Taustaksi päätyi aikoja sitten Ikeasta hankkimani kangas, jota jatkoin vähän oranssilla samanpaksuisella kankaalla, kun Ikeakettua ei ollut riittävästi. Molemmat kankaat ovat jotain tosi tukevaa puuvillaa, soveltuvat hyvin taustakankaaksi varsinkin kulutuksenkestävyyttä vaativaan peittoon. Peiton sisällä on ihanan paksu vanu, lopputulos on oikein kuohkea! Tikkaukset tein koneella, ylälankana hopeanväristä ärsyttävyyttä. Kiva lopputulos, mutta kimallelanka katkesi koko ajan.
Peitto palveli yhdet piknikit hyytävänkesäisellä nurmella, mutta olihan se vähän kapea tämmöiselle leveästi löhöävälle perheelle. Lisäksi sain itseni kiinni kauhistelemasta, ettei siihen nyt vain mitään tippuisi, ja sitten jo sen yhden piknikin jälkeen pudistelin peiton puhtaaksi ja vein sisälle. Ei siitä ollutkaan piknikpeitoksi. Parempi sen on vierashuoneen keinun käsinojalla tai lämmittämässä koleina kesäiltoina kotisohvalla.
Onneksi oli vielä lomaa jäljellä silloin kun tämä peitto valmistui, joten ehdin tekemään uuden ja paremmanvärisen, todelliseen piknik-käyttöön soveltuvan filtin. Siitä sitten taas toisella kertaa ( ja wuhuu, niistä juuri valmistuneista ja pingotuksessa olevista Wollmeise-sukista).
