Lämmittimiä omiin räpylöihin

Oma sukkalaatikko on jo tovin näyttänyt surkealta. On siellä sukkia, mutta monissa reikiä pohjissa, varsissa ja ihan puhkikulumista koko jalkapohjan osuudelta. Heitin jo muutamat parit toivottomia menemään, ja nämä yhdet uudet on jo tehty tilalle (toiset puikoilla, joista 1/2 valmiina). Nämä sukat neuloin Regian Fluormania- ja Novitan Pikkusisko -langoista, puikot 2,25 mm, kulutus 97 grammaa. Käytössä ovat olleet jo viikon, oikein lämpimät ovat, vaikka huomasin että nimenomaan tuo harmaa Pikkusisko on nyppyyntynyt, Regia ei lainkaan.

Ihastuin alkuvuodesta monissa blogeissa vilahtaneisiin Regian Fluormania -langan neonväreihin, ja pitihän paria erilaista lankaa saada. Kaapeissa on aivan liikaa lankaa, mutta ajattelin olevan parempi antaa itselleni pieni lankabudjetti käyttöön, täydellinen kieltäytyminen voisi tuntua turhan rankalta. Tammikuussa tein nämä neon-hankinnat ja tässä kuussa tilasin yhden kerän erääseen villatakkiprojektiin, kun arvelin lankaa olevan liian vähän ja on ärsyttävää aloittaa isohkoa neuletta tietäen että lanka voi loppua kesken. Muuten olen hyvin pysynyt ruodussa, neulojien yönkin ohi nukuin autuaasti.

Lapin lomalla (joka oli siis viime viikko) kuvittelin neulovani kilometrikaupalla lankaa ja raahaavani kotiin kasapäin neuletta, mutta toisin kävi. Kotihommat ne on lasten kanssa mökillä ja lomallakin, ja hiihdeltyä tuli 120 kilometriä! Neuletakkia itselleni sain toki aloitettua, mutta en voi kehua vielä päässeeni pitkälle. Olen silti tyytyväinen että vaihdoin aiotun Taskutakin Old Town -takkiin, kun pelästyin taskutakin Ravelryn projektikommentteja. Lisäksi Old Town- neuletakin toteutukset näyttivät onnistuneemmilta (voi tietysti johtua siitäkin, että niitä oli toteutettu enemmän).

Automatkat Lappiin olivat vähän tuottoisampia. Niiden aikana valmistui yksi Wollmeise -sukka, ja toinenkin on jo hyvässä vauhdissa.

Nosh Organicsin ihanista trikoista ompelin pojulle ennen Lapinlomaa vielä yhden yöpuvun (nyt niitä alkaa ollakin tarpeeksi ainakin toistaiseksi). Kaavat ovat Ottobre Designin (6/11), koko 104cm, joka on vielä pojalle pikkasen reilu. Reilu koko ei tietysti haittaa, kasvaahan nuo pikkuiset. Ekassa pesussa trikoo veti yllättävän vähän kasaan, ja muutenkin tämä on tosi laadukkaan oloista trikoota.

Tarpeeseen ommeltua

Tyttösen vaatekaapissa kaikki tuntuu olevan pientä. Hätäpäissäni ompelin bambi-mekon Ottobren kaavalla, koossa 116cm. Mekkonen on vähän reilu, varsinkin kun tyttönen on venähtänyt vain pituutta, ei juurikaan leveyttä. Pitäis tehdä lisääkin kaikkea.

Tätä traktori-trikoota odotin ja jonotin kuin kuuta nousevaa viime syksynä. Saapuihan se lopulta kauppoihin, vasta nyt se on paitana. Jollain 98 -senttisellä peruskaavalla ompelin.

Koirakankaan poika kaivoi itse kangaskaapistani  ommellessani traktoreita ja bambeja, ja kertoi haluavansa kyseisestä kuosista toisenkin paidan. Äitihän ompeli, ja otti mallia Mutturalla -blogista, jossa koirakankaan kanssa oli käytetty raitaisia hihoja. Kummankin paidan trikoot ovat mukavanpaksuja ja pysyneet hyvinä monista pesuista huolimatta. Se on kaikista ilahduttavinta! Traktori-trikoo taitaa olla Znokin, ja koiraset ja raitaset Nosh Organicsin. Lisää polttelis ommella, en vaan viitsisi ajatella kalenteria, jossa joka päivän kohdalle on rustattu jotain -ja töissäkin pitäis käydä! Tänään esimerkiksi 3-vuotissynttäreitä. Eipä tosin ompelu kovin sujuvaa ole vaikka kalenterissa olisi tyhjääkin, kun kaksi kirppua seuraa ompelua melkein iholla. Vanhempi kyselee viiden minuutin välein 'joko se on valmis', ja nuorempi vetelee laatikoita ja kaappeja auki (ja kankaita ja lankoja ulos).

Ja se neulomisaika, voi surkeus. Taidanpa joutaa hetkeksi sohvalle neulomaan ennen töihin menoa. Melkein valmiina on ne sukat ja siililapaset.

Muutama toisiinsa liittymätön juttu

Tyttären synttärit tuli ja meni. Leivoin taas (liikaa), kakku onnistui paremmin ja vähemmän kiireellä kuin yleensä.

Lasten serkku (tammikuun tyttö hänkin) sai lahjaksi tämän ompelemani nukenmekon. Kaavan piirsin itse, käyttäen vanhaa nuken mekkoa mallina.

Hupsistarallaan blogista matkittu pesukarhuhuivi on ollut lokakuusta asti to do -listalla (mikä ei sinänsä tarkoita mitään, sillä eräätkin työt ovat olleet siellä ikuisuuden ja varmaan sinne tulevat jäämäänkin).

Idea on ihana, mutta posotin ulkomuistista menemään ilman ohjetta ja siksi parempikin olisi voinut tulla. Huivi on oikeastaan aika lyhyt, ja pesukarhun häntäkin on vähän lyhyenläntä.  Nyt kun kaivoin linkkiä varten Hupsistarallaan Terhin blogikirjoituksen esiin, näin että häntä oli tosi hieno! Olisi pitänyt tehdessä kaivaa esikuva jo esiin (mutkun toinen kirjoittaa 250 kirjoitusta vuodessa, ei ole helppoo löytää tiettyä tekstiä nopeasti). En silti pura. Huivi on ollut jo käytössä ja teen sit vaiks ens talveks lapsille uudet ja paremmat!

Käytin kaulahuivin mustiin ja valkoisiin osiin merinovillaa, harmaa lanka on merinovilla-sekoitetta. Käytössä oli 3,5 mm puikot, langankulutus 43 grammaa.

Astronautti- ja kuplapipoja

Tammikuussa on valmistunut muutamia pikkujuttuja. Kaksi pipoa neuloin Outlast -langasta, jonka materiaali on kehitelty astronauttien avaruuspukuihin. Tämän polyakryylin pitäisi pitää kylmällä lämpimänä ja lämpimällä viileänä. Tiedä sitten siitä, mutta tein pojalle ensin 64 silmukalla päähineen, ja mieskin halusi täysin samanlaisen. Lisäsin muutaman silmukan, ja saamansa piti.

Käytin kutosen sukkapuikkoja ja 2o 2n -joustinta. Pojan pipoon meni 75 grammaa lankaa, miehen pipoon 85.

 

Poika sai myös kuplapipon Novitan Naava -langasta. Kutosen isoilla sukkapuikoilla ja 60 silmukalla suihkin pipon kasaan. Lankaa kului 77 grammaa. Nyt kelpaa kyläilläkin, kun on pyhätakkiin sopiva tupsupipo.

2014 - jos alkais taas neulomaan!

Satunnaisia kuvia viime vuonna valmistuneista. Kaikki ei varmaan ole kuvissa, vähän hätäisesti läiskin kuvakoosteeseen suurinpiirtein kaikki. Paljon on tullut ommeltua, tarpeeseen ovat tulleet, mutta ehdottomasti haluan neuloa enemmän. Onneksi loppuvuosi 2013 päättyi onneliseen neljän neulotun pipon sarjaan. Tästä on hyvä jatkaa! Kiitos kun olette jaksaneet seurassani vaikka vaan ompelinkin :). Onnellista vuotta 2014 kaikille!

Pipoja Bejbelle

Ennen vuosikoosteen pläjäytystä ajattelin esitellä vielä loppuvuodesta valmistuneet kaksi pipoa tyttärelle. Ensin valmistui vaaleanpunainen päähine Novitan Hile -langasta. Malli on matkittu ystäväni tyttärelleen neulomasta piposta. Loin 60 silmukkaa. Puikot alussa ja korinpohjassa 6 mm pyöröt, kavennuksissa 5 mm sukkapuikot. Lankaa kului 62 grammaa tupsuineen. Tuli oikein kiva! Ainut miinus, etten löydä pipoa enää mistään. Oli kerran kauppareissulla päässä, mutta sen koomin en ole nähnyt. Tiedän silti että on kotona.

Jouluna surffailin Reiman verkkosivuilla haaveissani hankkia tyttärelle kaupunki- ja kauppakelpoinen  talvitakki. Eksyin jotenkin myös pipopuolelle, ja näin siellä valkoisen kuplapipon. Tarrasin heti ideaan ja rynnistin lankavarastolle mielessäni tämä valkoinen Hile-lanka, joka vie mielen valkoisten hankien luo, vaikka todellisuus on kovin musta. Nämä kuplajutut on tainneet olla syksyn hitti, ainakin monessa yhteydessä olen törmännyt Kupla-lapasiin, joiden suunnittelija kirjoittaa ihanaa Neulova Narttu -blogia. Lunttasin sieltä mitenkäs kupla sitten tehtiinkään, loin 64 silmukkaa vitosen sukkapuikoille ja neuloin menemään. Muistan kyllä tehneeni jotain isompaa (ehkäpä jopa villapaitaa) tällä kupla-mallilla joskus viitisentoista vuotta sitten.

 

Tästäkin pipasta tuli oikein kiva. Eikä tämä ole edes hukassa ainakaan vielä! Mahtava kiitos tällä kertaa Novitalle paksuista langoista. Saa tämäkin täti jotain valmiiksi. Valkoisen pipon kuplat ja tupsut söivät 90 grammaa lankaa.

Näiden kahden pipon lisäksi olen tehnyt kaksi pipoa pojallekin, mutta palaan niihin sitten myöhemmin!

Keiju kukkamatolla

Ennen joulua sain väsättyä kaverilleni tämän Juhannusruusu -maton Päivin Kudepuodin puuvillaontelokuteesta.  Kyseessä on se ohuempi kude, joten virkkasin kaksinkertaisena nro 8:n koukulla. Väri on juuri se mitä toivottiin, ja itsekin olen aika ihastunut kivaan vaaleanpunaiseen sävyyn. Voisin ajatella meillekin tämänväristä mattoa.

Maton halkaisija on 125 cm, joten tein pylväisestä keskiympyrästä kerroksen isomman, jonka aikana taisin lisätä 4 silmukkaa (tai sitten 6 tai 8). Sakaroita tein kuitenkin kaksi enemmän kuin ohjeessa, ja ennen noita terälehtiä jouduin vähän kaventamaan eri tavalla, jotta pääsin jälleen ohjeeseen kiinni. Ehdottomasti silti helppoa muunnella ohjetta, niin että saa halutun kokoisen maton.

Ainoa miinuspuoli tässä työssä oli se kuteiden kastelu, kuivaus ja keriminen. Voi olla että niihin meni vähintään yhtä kauan aikaa kuin itse virkkaukseen. Vyyhdit, etenkin lankasellaiset, ovat aivan ihania, mutta keriminen on aina ollut mulle vähän semmonen yökenjaksais -homma.

Kude oli erittäin miellyttävää virkattavaa, sopivan lötköä ja tukevaa samaan aikaan. Matto vaikutti pysyvän hyvin kuosissaan, eikä kupruillut, joten olen tyytyväinen. Toivottavasti matto osoittautuu käytössäkin mainioksi!