Tossut hoitotädille

Pojan hoitotäti päiväkodista jäi mammalomalle ennen joulua, ja neuloin vimmatusti yhdessä illassa nämä tossut Dropsin Merino Extra Finesta. Puikot olivat 2,5 mm ja 3 mm, melkein koko kerä meni. Malli on jälleen siitä Debbie Blissin Neulojan vuosi -kirjasta. Olen ennenkin tehnyt tossuja tällä mallilla, tykkään sekä ulkonäöllisesti että käytännöllisyyden vuoksi. Tossut pysyvät hyvin vauvan jaloissa, ja näyttävät tosi kivoilta, enemmän kenkämäisiltä kuin perusvillasukat.

Pyjamapula

Yöpukuja aina tarvitaan, varsinkin pikkumiehelle, kun ei sukulaistytöiltä perityt vaaleanpunaiset oikein enää sovi kun kysessä on näinkin komea miehenalku :). Kutitus-puodista tilatusta Camping -trikoosta väänsin pyjamanpaidan, ja oliivinvihreästä trikoosta tuli kalsarit. Ihan kiva asu tuli, eikä pesujen jälkeen paidanhelma mielestäni enää rullaannu, niinkuin näissä kuvissa. Kaava on taas oma muokkaukseni, ihan peruskauraa!

Camping on oikein ihana kuviotrikoo. Melkein säästän jäljelläolevan palan tulevaa kesää ja t-paitaa varten!

Tähtiä ja pupuja

Marraskuun lopulla veimme syntymäpäivälahjaksi tällaisen yöpuvun kolmevuotiaalle neidille. Malli on Ottobresta (nro 4 vai 6/2013). Nukkumisteemaan liittyen veimme myös yölamppupupun. Meillä on samanlainen pupu, on kyllä käyttökelpoisuuden lisäksi suloinen. Pupulamppuja ja yöpuvun ihanaa tähtikangasta saa Kutitus-puodista.

Elämä se on kuin silkkiä vaan...

Malesialaisesta (vai olikohan se nyt sittenkin Thaimaasta tai Vietnamista) tuodusta silkistä ompelin esikoiselle mekon taannoisiin häihin. Anoppi on kankaan tuonut joskus pari vuotta sitten reissuiltaan, ja nyt vasta siitä ompelin juhlavan mekon uusimman Ottobren (6/2013) ohjeilla.

Vähän kiireellä ompelin tämän mekon, enkä tiedä olenko lopputulokseen niin tyytyväinen. Kangas on kovin kiiltävää, ehkäpä jopa liian, varsinkin kun värikin on vähän hyökkäävä. Pidän kyllä pinkistä, mutta tällä hetkellä näin kirkas pinkki tuntuu vähän ärtsyltä.

Teknisesti mekko onnistui ihan kohtalaisesti, mutta takasaumassa päädyin tarranauhakiinnitykseen vetoketjun sijasta, kun lähimainkaan sopivaa vetskaria ei löytynyt omista kaapeista. Yllätävän siisti tarranauhakin silti on. Ei suuria tunteita tämän mekon kanssa, mutta tulipahan tehtyä!

Satunnaisia ompelu- ja leivontatöitä

Kun kuopus täytti kaksi, askarreltiin taas kortteja, kakkuja ja viirinauhoja... Syksyn aikana olen myös saanut leipoa sisarusten yhteissynttäreille ja anopin eläkekahveille.

 

Pieleen mennyt kokoarvio

Jes, vihdoinkin se jo kesällä aloitettu pitsipeitto valmistui! Tuntui ettei peitto valmistu ikinä, vaikka joka päivä teinkin rivin tai kaksi. Ostin peittoon uponneen kymmenen kerää lankaa kympillä kirppikseltä. Ajattelin että saan varmasti kivankokoisen kesäpeiton sohvan käsinojalle, mutta ainoa pettymys liittyykin peiton pienehköön kokoon. Muuten pidän tästä todella!

Lanka on Sublimen Organic Cotton DK:ta värissä Bone. Puikot olivat vitoset, ja kuviorivejä muistaakseni yksi enemmän kuin ohjeessa. Ohje on Jared Floodin Shale Baby Blanket, projektisivu myös Ravelryssa. Peiton lopullinen koko uusilla pingotusvaijereilla venytyksen jälkeen on vaivaiset 90 x 120 cm. Siispä sanoinkin miehelle, että jään mielenkiinnolla odottelemaan perheenlisäystä, sillä vauvanpeitoksi tämä olisi juuri passeli. Jos lisäystä ei koskaan tule, mietin sitten uusiksi peiton kohtalon. En ainakaan vielä sohvalle tätä viskannut, ei pelkästään pienen koon vuoksi, vaan myös siksi että puuvilla on enemmän kesäinen materiaali. Siksi olikin pakko saada puikoille jouluisen punaista alpakkavillaa, mutta se peitto valmistunee aikaisintaan jouluksi 2014.

Sydän on virkattu Kaarnasydän ja Sammalkranssi -kirjan ohjeella. Kyseisen kirjan sai, kun tilasi Suuri Käsityö- lehden Tampereen Kädentaitomessuilta. Kirjassa on paljon ihania jouluisia ideoita, paljon houkuttelevampi kuin kansi antoi ymmärtää. Lankana vaaleanpunaista ja beigeä Isoveljeä, pidän sydäntä työhuoneen ovenkahvassa.

Vaaleanpunaiseen tunnelmaan liittyen on pakko saada esitellä Kutitus-puodista saapuneet jutut tyttären huoneeseen. Yövalaisin -pupu ja Leikkihuoneen säännöt -taulu ovat sieltä kotoisin, täydentävät ihanasti tytön huoneen sisustusta. Postauksen vaaleanpunaisuudesta huolimatta tämänhetkinen tunnelma kotona on vähän jouluisempi. On mukavaa, kun on taas kyntteliköt ikkunoilla ja punaista lankaa käsissä.

Lampaita laskemaan

Vaikka uni silmää painaakin, pitää vielä esitellä pojalle ompelemani pyjama. Valmiita töitä alkaa olemaan bloggaamatta jo niin runsaasti, että on pakko avata keskustelu jostain päästä, että pääsen edes joskus sitten kehumaan itteäni kun olen saanut lopultakin sen tylsän  hienon torkkupeiton neulottua ja pääteltyä.

Mutta asiaan. Yöpuku on ollut käytössä jo (yli?) kuukauden. Ekana pitää kehua, että on pysynyt tosi hyvänä monista pesuista huolimatta (samoin kuin ompelemani tähtiyökkäri). On aina ilahduttavaa, jos nämä omatkin tekeleet ovat kulutusta kestävää tavaraa. Toisaalta, jos maksaa trikoopalasta reilut parikymppiä metristä, niin pitäähän sen kestää! Lammastrikoo on jotain vanhempaa kaappieni kätköistä, joten tämän nimenomaisen kankaan hinnasta en mene takuuseen, vaikka tässä yhteydessä aloinkin trikoiden metrihinnoista jaarittelemaan! Kivannäköistä lammastrikoo on joka tapauksessa. Housut surauttelin yksivärisestä trikoosta.

Kaavat ovat itsemuokkaamani, pojan mitoille tehty, ja tällä hetkellä on näillä samoilla kaavoilla vielä kaksi pyjamaa tulossa. Vaikka itse näenkin tässä hienossa turkoosissa kuosissa lampaita, niin aamuisin poika usein osoittelee lampaan takalistoja yöpaidassaan ja sanoo "äitin pylly", ja käkättää tietysti päälle. En tiedä mistä on moisen keksinyt, isi tuskin olisi uskaltanut tuollaista juttua syöttää!

P.S. Kädentaito -messut oli pakko jättää tänä vuonna välistä, mutta messutuliaisia sain silti. Muiden messupostauksien ja -ostosten ruotimisen myötä pääsee onneksi itsekin  vähän niinkuin osalliseksi (sen lisäksi että sain neonväristä lankaa pipoihin ja paperinarua palloihin ja Suuren Käsityölehden tilauksen, vaikken itse ollut edes paikanpäällä). Kyllä mun kelpaa!