Hahtuvan kesytystä

Viikko sitten olin pitkästä aikaa neulekerhossa, oli taas niin mukavaa! Siellä teimme Pirtin Kehräämön hahtuvalangasta töppösiä virkkaamalla. Töppöset oli mukavan nopea virkata, toisen sain jo kerhossa valmiiksi. Toisen tein kotona loppuun ja huovutin sitten kahteen kertaan neljänkympin ohjelmassa. Ekan kierroksen jälkeen töppöset olivat turhan reilut, joten heitin töpöt koneeseen uudemman kerran.

Mulla on jostain syystä puhdas inho-suhde huovutusneulaimeeni, enkä koskaan onnistu sen kanssa! En tälläkään kertaa, vaan onnistuin ainoastaan katkomaan kaikki neulat siitä, eikä kuvio ole kovin tiukasti paikallaan. Onneksi äitini lupasi huomenna neulaista omalla huovutusvärkillään nuo vasemman tossun hahtuvat tiukemmin kiinni, ja oikean tossun tulevat koristukset myös, kunhan asettelen ne valmiiksi. Hyvät kotitossut näistä kuitenkin tuli! 110 grammaa hahtuvalankaa meni, koukku oli kahdeksainen.

Hahtuvalankaa jäi, ja siksi poika sai nukkumistöpsöt Smart -sukkalangasta ja hahtuvalangasta. Tein pieniä muutoksia ohjeeseen, loin 44 silmukkaa kolmosen sukkapuikoille ohjeen 36 silmukan sijasta.

Tossuista tuli vähän hassut, mutta ovat hyvät pojan päiväunilämmikkeiksi. Sivuttaissuunnassa tilaa on vähän ylikin tarpeen, mutta eipä tuo haittaa. Alle mahtuu vielä tavalliset villasukatkin kovilla pakkasilla. Varsiin kului 38 grammaa Smartia, jalkuimiin yhteensä 52 grammaa Pirtin hahtuvalankaa. Puikot varsissa kolmoset, jalkaosissa vitoset.

Pohjiin maalasin  liukuesteaineella tähdet ja täplät, jotta poika pysyy pystyssä jyrkemmissäkin kurveissa, jos näitä tulee käytettyä lämmikkeinä myös sisällä silloin kun jalkoja viluttaa!

Koska hän on sen arvoinen!

Nimittäin poika on sen väärti, että tikuttelee 2,5 mm:n puikoilla kaulurin Lanettista:). Tytärkin tulee saamaan omansa, mutta tässä eka, joka on ollut käytössä jo hyvin parikin viikkoa. Pojalla oli enemmän tilausta kaulurille, koska hänen haalarinsa kaula-aukko on vähän turhan avara.

 Löysin kaulurin ohjeen Ravelryn kautta. Ohje on norjaksi, mutta kauluri on niin helppo, ettei siinä paljon kielitaitoa tarvitse kun ohjetta tulkitsee. Silmukkamäärät ja kerrosluvut tulivat kuitenkin tarpeeseen, ja kaulurista tuli erittäin kiva, napakka ja oikean kokoinen. Ihastuin totaalisesti Lanett- lankaan, ja haluaisin neuloa tästä jopa neuletakin itselle. Pienet silmukat muodostavat kauniin ja siistin neulepinnan.

Kauluriin (RAV) meni 60 grammaa Lanettia, vähän enenmmän tummanharmaata ja vaaleanharmaata raitojen verran. Aluksi käytin 2,5 mm:n Prymin pyöröjä, joiden päät olivat inhottavan terävät. Kun vaihdoin Knit Pron metallisukkapuikkoihin kavennusten jälkeen, koin miellyttävän yllätyksen. Knit Pron 2,5 mm:n sukkapuikoissa on  pyöreät päät, eikä etusormet enää olleetkaan kovilla! Jos siis vielä joskus todella neulon Lanettista itselleni neuletakin, pitänee tarkistaa puikkovarastot uudemman kerran, tai hankkia uudet kaksipuoloiset pyöröt.

Kauluriprojekti osoittautui näin silkaksi rakkaudeksi, samaten tuo tavanomaiseksi leimaamani Lanett -lankakin. Varastossa on muistaakseni ainakin ystävältä saatua ihanankeltaista Lanettia monta kerää, niistä ja jostain rauhallisemmasta saisi kivan raitanutun itselle. Pitänee laittaa ajatus muhimaan ja jalostumaan!

Sukkaputki

Jouluksi en ehtinyt, mutta vähän jälkeen valmistuivat äidin lahjasukat. Langan väriksi valikoitui tummansininen ja purppura 7veljes. Tein Novitan sukkalehden raitapolvisukkien ohjeella, vaikka aloitinkin pohkeesta ja loin 60 silmukkaa. Päätin että ihan perussukka saa riittää, ja tästedes kokeilen jotain uutta sukanneulonnan saralla. Näissä on nyt sädekavennukset sekä kärjessä että kantapäässä, eli kovin kauas mukavuusalueelta ja vahvistetusta kantapäästä en siltikään päässyt. Lastenhoidon lomassa kun kutaisee silmukan silloin, toisen tällöin, ei halua kovin monimutkaista työtä tehdä ettei tipu heti kartalta.                       

Käytin 3,5 mm:n puikkoja, lankaa kului 121 grammaa. Sukat Ravelryssa täällä.

Joulun pyhinä ja kiirreellisempien töiden jälkeen kutaisin pitsisukat (RAV) itselleni. Käytin näissäkin ensimmäistä käteeni sattunutta lankaa, joka oli tietysti jälleen seiskaveikkaa. Harmittaa, että käyttämäni sukkalangat ovat aina näitä tylsiksiä. Varastoista kyllä löytyisi, jossei nyt ihan luksussukkalankoja, niin ainakin jotain mielikuvituksellisempia lankoja, mutta veljeslankaan on niin tuttu ja helppo tarttua.Tämän Novitan lippulaivalangan laadun on puhuttu huonontuneen viime vuosien aikana. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta ainakin vajaa puolitoista vuotta sitten neulomissani raitaseiskaveikkasukissa on ammottavat reiät päkiöiden kohdalla, vaikken mielestäni ole edes käyttänyt niitä niin paljon kuin muutamia muita. Ehkäpä huhussa on joku perä, toivotaan silti että nämä sukat kestää!

Tykkään, sukista tuli kivat pitsimallit! Neuloin kolmosen bambupuikoilla ja huomasin niiden sopivan käsialalleni ja tälle langalle loistavasti! Veljeslangan puikkosuositushan on nelonen, mutta pidän tiiviimmästä lopputuloksesta ja käsialani on mieluummin löysähkö keskiverto kuin tiukka. 

Pitsipalmikot kulkee edessä ja takana. Viininpunainen rimmaa talvisaappaisiin, vaikka onkin vähän tumma makuuni. Ilmojen keväistyessä mieli halajaa energisempää värimaailmaa!

Näidenkin jälkeen puikoilta on paennut pari työtä, neuleisa tammikuu siis! Runosuoni ei kuki kun yksivuotias karjuu vieressä, pitänee keskittyä häneen. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Saldot

Jokavuotiseen tapaan kokosin kuvakollaasin vuoden aikana valmistuneista käsitöistä. En ole varma ovatko ihan kaikki työt päässeet tuohon läjään, mutta siltikin voimme helposti päätellä että ompeluksia on tullut tehtyä paljon verrattuna edeltäviin vuosiin. Uusi hieno ompelukone ja sisustustarve lienevät tärkeimmät syyt. Neulottua on tullut vähemmän kuin olisin halunnut, ja nekin vähät tuotokset ovat olleet lähinnä tilattuja tai lahjoja. Siksi oma uudenvuodentoive itselleni onkin sama kuin vuosi sitten. Neulon vain omalle porukalle ensi vuonna! Nimimerkillä "eilen lupasin neuloa anopille pipon siitä hienosta, mutta vähän paskasti neuloutuvasta Säde-langasta!" Onneksi vuosi vaihtuukin vasta parin vuorokauden päästä, ja tämän vuoden puolella luvatut neulaisut on eri asia.

Vuoden alussa aion palata asiaan sukkajutuilla, puikoilta on päässyt pari jos toinenkin. Joulun pyhinä oli ihana neuloa omia juttuja, eikä tarvinnut stressata pakkoneulomisia tai -ompeluksia. Hauskaan, vaikkakin urakkaluontoiseen sukkaneulontaan päädyin, jotta saan oikeutuksen hankkia Sukkia.Rakkaudella -kirjan. Meinaan jos on kova neulomaan sukkia, niin tottahan sitä sukkakirjakin tarvitaan ettei ohjeet lopu kesken!

Joulun jutut

Kuuseen teimme tyttären kera tällaisia täytettyjä kangastonttuja. Tytär löysi jostain laatikon pohjalta palan tonttukangasta ja halusi leikata. Suostuttelin hänet kuitenkin leikkaamisen sijaan vanunlaittopuuhaan, ja itse leikkasin ja ompelin. Tonttuja teimme kuusi, jokaisella on vähän eri ilme. Kuvaan pääsi vain yksi tonttu, mutta idea lienee selvä. Mielestäni näistä tuli hauskat, ja tulivat tarpeeseen, sillä meillä on minimaalisen vähän kuusenkoristeita. Tarvinnee ensi jouluksi hankkia muutama lisää, ellei innostu niitä joulupalloja neulomaan (vaikka ei niiden puute tänäkään jouluna ollut kiinni innostuksen puutteesta, vaan ajan vähyydestä).

Eteisen puusohvan patja sai uuden jouluisemman ilmeen tällaisesta kankaasta. Vetoketjun sijaan käytin tarranauhaa, ja lopputuloksesta tuli siltikin niin siisti että patjaa voi käyttää molemmin päin. 

Toimin joulupukin apulaisena parin essun verran. Nämä menivät lahjaksi  lasten 4- ja 6-vuotiaille serkkutytöille. En tiedä onko Hello Kitty menneen talven lumia, mutta ompelupäivänä löi sen verran tyhjää, etten ajatellut asiaa sen enempää, kunhan ompelin.

.

Sopivankokoiset näistä tuli, vaikkakin tuurilla. Tietysti olisi ollut hyvä, jos olisin laittanut muistiin koko-koordinaatteja vastaisuuden varalle, mutta kun en niin tehnyt, on essulahjonta jatkossakin yhtä jännää.

Viimeiset viisi ja helpotuksen huokaus

Viimeiset viisi valmistunutta tonttukaveria halusivat vielä esittäytyä, vaikka ne ovatkin jo maailmalla. Yhtään tonttua ei itselle jäänyt, ja oli pakko myydä eiootakin loppuvaiheessa. Vaikka tonttuja oli paljon valmiina, niin lakkeja ja huiveja ei ollut, ja niiden nyhräämiseen menee suhteellisen paljon aikaa. Muutenkin tuntuu että tämän vuoden tonttukiintiö on täysi, enkä oikein tiedä missä vaiheessa innostaa aloitella ensi joulunkaan tonttulakkien kutomista. Ei ainakaan pariin kuukauteen! Nyt alkoi vapaat neulomukset omalle porukalle, tällä hetkellä puikoilla aktiivisena polvisukat itselle.

Muutama päivä sitten innostuimme tyttären kanssa ompelemaan ja askartelemaan yhdessä koristeita joulukuuseen. Niistä tuli aika hienoja, ja taidan ottaa kuvan niistä sitten kun ovat aattona joulukuusen oksilla killumassa. Palaan pyhien jälkeen esittelemään koristeet, lahjaompelukset sun muut rästivalokuvat tältä vuodelta ennen vuotta 2013.

Jouluvalmisteluja tonttutytön kanssa

Joululeipomisesta ja tohistamisesta pitävänä on ollut ihanaa huomata, että tänä vuonna tytär on täysillä mukana auttamassa, ja usein myös hyödyksikin. Jouluruuat ja leivonnaiset on pääasiassa jo valmiina, joten fiilistelyjä enää on näillä jauhopeukaloilla ja essumaakareilla edessään. Pakkasesta saatamme ottaa vielä erän pipareita ja koristella kuorrutteella ja karkeilla, jotain muutakin pientä on tekemättä. Ompelukoneella on vielä hommia ennen joulua, mutta pysyttelen niistä hipihiljaa. Voinen silti esitellä jo useamman viikon valmiina olleen Esteri-kuteesta virkatun punaisen maton.

Matto meni etukäteisjoululahjaksi ystävälle, jotta hän saa joulusiivon jälkeen maton heti käyttöön. Punainen on  kivansävyinen, malli Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta yhden kuviokerran vajaana. Kudetta mattoon meni puolitoista kartiota, ja tekeleen halkaisija on 85 cm. Omaankin vessaan matto olisi ollut kiva, mutta se oli  auttamatta liian pieni tällaisenaan, enkä viitsinyt pääteltyä työtä enää purkaa, ja sitten taas jatkaa, joten päätin antaa lahjaksi. Ehkä ensi jouluksi itsellekin samanlainen vähän isompana...

Pannunalusiakin tuli virkattua samoihin aikoihin maton kanssa. Niistä olen pari antanut lahjaksi, ja pari pitänyt itse. Pari voisin vielä tehdä ja antaa joulukukkasen asemesta. Virkkuukoukku kaikissa näissä oli kasi, kude polyesteria, lukuunottamatta noita kahta, jotka on halkaistusta trikookuteesta tehty. Ylivoimaisesti eniten aikaa meni kuteen halkileikkaamiseen.

Tämän joulun tekeminen on ollut kaikista vuosista ylivoimaisesti parasta ja ihaninta! Syynä tähän lienee touhukas tonttutyttöseni, jonka kanssa leipominen ja askartelu sujuu hienosti. Olimmepa virittäytymässä tunnelmaan myös Lasten Kauneimmissa Joululauluissa Euran kirkossa. Jätimme pojat kotiin ja istuimme kuiskutellen ja laulellen, minä välillä onnenkyyneleitäni niellen. Miten olenkaan voinut saada maailman ihanimman tyttären  (ja vielä pojan ja miehenkin).

Nauttikaa joulun järjestelystä täysin siemauksin, niin mekin teemme!