Kolme kertaa 119, onneksi en ole taikuskoinen

Kun aioin kirjoittaa näistä kolmesta hiljattain valmistuneesta sukkaparista, punnitsin ne vuorotellen, ja huomasin hassun jutun että jokainen pari painoi tasan 119 grammaa. Siis mitä ihmettä! En kyllä mitenkään tähdännyt tuohon painoon. Mutta opimmepa että Kaisun perussukka painaa 119 grammaa!

Siinä ne on sulassa sovussa tamppaustelineellä, ne kaikki 119 grammaa painavat sukkaparit.

Nämä Regian Academy Colorista neulotut sukat on aloitettu jo aikoja sitten. Alkukesästä löysin parin uudelleen ja tein loppuun. Kuva ei anna oikeutta kauniille värille. Tein nämä omasta päästä, puikoilla 2,25 mm ja aloituksessa jotain 80 silmukkaa, joita sitten kaventelin nilkkaa kohden. Nämä tulee itselleni, mukavan ohuet työkenkiin ja lenkkareihin työmatkoille.

 

Tasapuolisuuden vuoksi tein miehelle sukat seuraavaksi. Käytin Regian Fantasticoa ja 3.5 mm puikkoja. Silmukoita taisi olla 60, mallina oma perussukka, jossa etupuolella joustinta alusta loppuun, ja varressa pohkeen puolella ja jalkapohjassa  sileää neuletta.

Luulen että mies hyväksyi nämä, vaikka havittelikin oranssieni perään.

Ravelryssä törmäsin kivannäköiseen malliin, ja niinpä loin silmukat puikoille. Käytiin ohjeen mukaista lankaa (Nalle Taika) ja kolmosen sukkapuikkoja. Sukista tuli ihanat! Ovat myös Ravelryssa, kuten ehkä nuo edellisetkin sitten joskus tulevaisuudessa.

Vähän oudosti valottuneita kuvia, mutta koitan korvata puutteet laittamalla monta. 

Lisää sukkia on tulossa, ja päättelyä vailla valmiina on peruslapaset. Jospa tässä kerrankin oltaisiin ajoissa valmiina syksyyn neuleiden osalta, vaikka toki elokuun helteet nautitaan ensin!

Sukkaa pukkaa

Sukkaa valmiina, puolivalmiina ja tulossa. Laadunvalvoja työssään.

Äkkiä jotain, että saan helmikuun tonttupostauksen pois paalupaikalta

Vaikka laiskan postailijan syndrooma onkin minuun iskenyt, en aivan laiskaksi ole ryhtynyt käsitöiden suhteen. Alkuvuodesta on tullut ommeltua jonkin verran vaatetta, kuvia ei niistä ole tullut otettua, kuin ehkä yhdestä omasta kukkamekosta. Edellispäivänä surauttelin pari vaatetta omille.

Kaava on uusimmasta Ottobresta (3/15). Muuten tein ohjeen mukaan ja koossa 128 cm, mutta pituutta lisäsin reilusti, olisikohan ollut jopa 9 tuumaa (viivotinmitassani sattuu näkymään vain tuumat). Tytär nimittäin toivoi oikein pitkää mekkoa. Taisi tulla vähän liiankin pitkä, sillä näyttää että kovassa menossa mekko vähän sotkeentuu säärien ympärille. Taidan tehdä toisenkin samalla kaavalla ja vähän lyhyempänä, nyt kun kaavat kumminkin on valmiina.

Jersey on aivan ihanaa Majapuun tuotantoa, tytär valitsi sen itse kangaskaapistani, ja ei voisi paremmin sopia yhteen. Ihana mekko, ihana tyttö!

Poikakin sai paidan itse valitsemastaan trikoosta. Tällä kertaa valinta osui tiikereihin.

Kaavana Creative Workshop peruspaita pojalle koossa 122 cm. Pojalla on akuutti vaatteiden tarve, kun on äkkiä venähtänyt pituutta. Pitää yrittää ehtiä vielä ompelemaan lisää perusvaatetta lähiaikoina.

Noshin kroko-paidastakin tuli kiva, mutta auttamatta liian pieni, koska olen tainnut leikata sen jo melkein vuosi sitten (hups). Lähetin paidan ystävälleni, jospa se sopisi hänen vähän nuoremmalle pojalleen.

Oma mekko ja... öh, mitkä ilmeet. Taustalla näkyy se joulupeitto, joka on lähes valmiina levännyt laakereillan muutaman kuukauden. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni sen suhteen, jotta saan sen hyvissä ajoin ennnen ensi joulua. 

Kesän olen neulonut sukkia. Tälläkin hetkellä taitaa olla kolmet parit päättelyä vailla. Esittelen ne lähiaikoina, kunhan päättelykeiju käy kylässä.

 P.S. Tällaisia kasvaa meidän kuivausrummussa nykyään <3.

Joulu meni jo -pari kuukautta sitten

Joulukuu olikin mahtavan kiireinen kuukausi, oli jouluvalmisteluja ja myyjäisvalmisteluja, sohellusta moneen suuntaan. Jälkeenpäin vähän harmitti kauhea kohellus joulumyyjäisiä varten, kun siellä ei kuitenkaan kovin hyvin kauppa käynyt. Tuntuu että käsityötaitoinen porukka käy enemmänkin katselemassa ideoita joulumyyjäisissä, eikä välttämättä paljon ostelemassa. Joitain lastenvaatteita meni kaupaksi, joista ei harmillisesti ole kuviakaan, kun niin kovalla kiireellä mentiin. Muistiin itselle; ei enää joulumyyjäisiin! Mukavaa siellä myyjäisissä silti oli, ja olipahan sitten kaikille sukulaisille ja joillekin tutuillekin joulukukkaset valmiina, kun olin ylimitoittanut aika reilusti tarpeet. Tällä kertaa tyydyin ompelemaan tonttujen lakit ja huivit, eikä ne kyllä ole niin hienot kuin neulotut. Muutenkin luulen kauratonttuaikani ajaneen ohi, ensi vuonna jotain muuta, ja ei niihin myyjäisiin muuta kuin ehkä asiakkaana.

Yhdestä maailmalle lähteneestä yöpuvusta olin vahingossa ottanut kuvan. Traktoripyjama pojalle.

 

Ennen joulua tämäkin mekko on tehty, siitä tuli ihan nappi!  Kyseessä siis Verson Puodin collegesta ommeltu mekko tyttärelle.  Kaava itsepiirretty ottaen mallia yhdestä valmismekosta. Mekko on todella kiva ja pysynyt monet pesut hyvänä. Joulunkin jälkeen tämä hiirikuvio menee, väri kun vaan on jouluinen. 

Ennen joulunpyhiä pääsin aloittamaan itsekästäkin projektia, eli neulepeittoa olohuoneeseen. Neulepeitto on nyt pari viikkoa junnannut erinäisten kiireiden vuoksi, mutta paljon kesken se ei ole. Toivottavasti saan sen pian valmiiksi. Viime vuosi vähäisine neuletöineen harmittaa. Arki, huushollaus, töissäkäynti, liikuntaharrastukset ja hyödyllisten käyttövaatteiden ompelu lapsille vei vaan kaiken ajan. Kaihoisasti luen ahkerien neulojien blogeja ja haaveilen että kyllä minäkin taas sitten joskus neulon niin että niskat natisee.

Kaverukset Alpo ja Aapo

Saanen esitellä Alpo -kissan! Tyttöni ihastui isomummulassa neulottuun kissaan (ja sivumennen sanoen nosti siitä kamalan metelinkin kun ei saanut sitä mukaansa, voi huokaus tuota tulista temperamenttia). Kotona tilanteen ja äidin tuohtumuksen (kun niin toivoisi että lapset kylässä vähän käyttäytyisivät) laannuttua, lupasin virkata vähän samanmoisen tyttärelle. Otin mallia Risto Rääpääjästä tutusta Alpo-kissasta ja tällainen tuli. Tytär hyväksyi, ja Alpoksi tätäkin kutsutaan. Tietysti poikakin halusi oman kissan, joten ei muu auttanut kuin laittaa virkkuukoukku heilumaan jälleen, vaikka villapaidantekeleet huutelivat lipaston päältä. Toisena valmistui Aapo kissa:

 

Tämäkin sai hyväksynnän, joten äiti sai jatkaa villapaitojen parissa. Vieläkin ne ovat kesken, sillä väliin on kiilautunut muitakin juttuja. Tällä hetkellä paidat ovat kuitenkin taas aktiivisessa vaiheessa, joten toivoa on.

Yksisarvisia kankaalla ja mekoissa

Verson Puodin ihanaa harmaata yksisarvistrikoota oli kaapissa ehkä metri tai vähän yli. Ompelin siitä lahjamekon eräälle viisivuotiaalle tyttöselle. Kun tytär näki ompelukseni, hänkin halusi heppoja mekkoonsa. Ihan koko mekkoon yksisarviset eivät enää riittäneet,  mutta tyttären mekkoa jatkettiin harmaalla helmasuikaleella.

Saihan poikakin samalla kertaa uuden paidan, traktoreita tällä kertaa. Traktorikankaan superjoustavuuden vuoksi kaula-aukon resori jäi lörpsöttämään vähän huonosti, en viitsinyt kuitenkaan enää korjata. Mielestäni osaan nykyään jo aika harjaantuneesti arvioida oikean resorin pituuden suhteutettuna kaula-aukkoihin ja hihansuihin sun muihin, mutta pitäisi aina muistaa huomioida trikoon ominaisuudet, eli tässä tapauksessa 'normaalista' poikkeava trikoon paksuus ja joustavuus.

 

Kasvunvaraakin tuli vähän enemmänkin kuin tarpeeksi, mutta poika oli niin ihastunut uuteen paitaansa sen valmistuttua etten  saanut sitä heti kaventaa, ja niin se jäi kokonaan tekemättä. Sopiipahan kauemmin päälle!

Syksyn Kakkukooste

Tänä syksynä olen leiponut muutaman täytekakun ja väkerrellyt koristeita niihin. Viimeisinkin valmistui jo kuukausi sitten, mutta tässä nämä olisivat. Kaksi ensimmäistä valmistuivat oman pojan synttäreille, ja Nalle Puh -teemainen kakku valmistui eräiden sisarusten yhteissynttäreille. Keskimmäinen kakku oli pinjata, eli sellainen että betoniauton säiliötä muistuttava kakunosa oli ontto ja sisällä karkkeja (namuja lukuuunottamatta betoniautokakku ei ollut mikään maailman maistuvin, muut olivat ihan kohtalaisia).