Pieleen mennyt kokoarvio

Jes, vihdoinkin se jo kesällä aloitettu pitsipeitto valmistui! Tuntui ettei peitto valmistu ikinä, vaikka joka päivä teinkin rivin tai kaksi. Ostin peittoon uponneen kymmenen kerää lankaa kympillä kirppikseltä. Ajattelin että saan varmasti kivankokoisen kesäpeiton sohvan käsinojalle, mutta ainoa pettymys liittyykin peiton pienehköön kokoon. Muuten pidän tästä todella!

Lanka on Sublimen Organic Cotton DK:ta värissä Bone. Puikot olivat vitoset, ja kuviorivejä muistaakseni yksi enemmän kuin ohjeessa. Ohje on Jared Floodin Shale Baby Blanket, projektisivu myös Ravelryssa. Peiton lopullinen koko uusilla pingotusvaijereilla venytyksen jälkeen on vaivaiset 90 x 120 cm. Siispä sanoinkin miehelle, että jään mielenkiinnolla odottelemaan perheenlisäystä, sillä vauvanpeitoksi tämä olisi juuri passeli. Jos lisäystä ei koskaan tule, mietin sitten uusiksi peiton kohtalon. En ainakaan vielä sohvalle tätä viskannut, ei pelkästään pienen koon vuoksi, vaan myös siksi että puuvilla on enemmän kesäinen materiaali. Siksi olikin pakko saada puikoille jouluisen punaista alpakkavillaa, mutta se peitto valmistunee aikaisintaan jouluksi 2014.

Sydän on virkattu Kaarnasydän ja Sammalkranssi -kirjan ohjeella. Kyseisen kirjan sai, kun tilasi Suuri Käsityö- lehden Tampereen Kädentaitomessuilta. Kirjassa on paljon ihania jouluisia ideoita, paljon houkuttelevampi kuin kansi antoi ymmärtää. Lankana vaaleanpunaista ja beigeä Isoveljeä, pidän sydäntä työhuoneen ovenkahvassa.

Vaaleanpunaiseen tunnelmaan liittyen on pakko saada esitellä Kutitus-puodista saapuneet jutut tyttären huoneeseen. Yövalaisin -pupu ja Leikkihuoneen säännöt -taulu ovat sieltä kotoisin, täydentävät ihanasti tytön huoneen sisustusta. Postauksen vaaleanpunaisuudesta huolimatta tämänhetkinen tunnelma kotona on vähän jouluisempi. On mukavaa, kun on taas kyntteliköt ikkunoilla ja punaista lankaa käsissä.

Lampaita laskemaan

Vaikka uni silmää painaakin, pitää vielä esitellä pojalle ompelemani pyjama. Valmiita töitä alkaa olemaan bloggaamatta jo niin runsaasti, että on pakko avata keskustelu jostain päästä, että pääsen edes joskus sitten kehumaan itteäni kun olen saanut lopultakin sen tylsän  hienon torkkupeiton neulottua ja pääteltyä.

Mutta asiaan. Yöpuku on ollut käytössä jo (yli?) kuukauden. Ekana pitää kehua, että on pysynyt tosi hyvänä monista pesuista huolimatta (samoin kuin ompelemani tähtiyökkäri). On aina ilahduttavaa, jos nämä omatkin tekeleet ovat kulutusta kestävää tavaraa. Toisaalta, jos maksaa trikoopalasta reilut parikymppiä metristä, niin pitäähän sen kestää! Lammastrikoo on jotain vanhempaa kaappieni kätköistä, joten tämän nimenomaisen kankaan hinnasta en mene takuuseen, vaikka tässä yhteydessä aloinkin trikoiden metrihinnoista jaarittelemaan! Kivannäköistä lammastrikoo on joka tapauksessa. Housut surauttelin yksivärisestä trikoosta.

Kaavat ovat itsemuokkaamani, pojan mitoille tehty, ja tällä hetkellä on näillä samoilla kaavoilla vielä kaksi pyjamaa tulossa. Vaikka itse näenkin tässä hienossa turkoosissa kuosissa lampaita, niin aamuisin poika usein osoittelee lampaan takalistoja yöpaidassaan ja sanoo "äitin pylly", ja käkättää tietysti päälle. En tiedä mistä on moisen keksinyt, isi tuskin olisi uskaltanut tuollaista juttua syöttää!

P.S. Kädentaito -messut oli pakko jättää tänä vuonna välistä, mutta messutuliaisia sain silti. Muiden messupostauksien ja -ostosten ruotimisen myötä pääsee onneksi itsekin  vähän niinkuin osalliseksi (sen lisäksi että sain neonväristä lankaa pipoihin ja paperinarua palloihin ja Suuren Käsityölehden tilauksen, vaikken itse ollut edes paikanpäällä). Kyllä mun kelpaa!

Liimavalopallojen ensimmäinen erä

Varmaankin jo kuukausi sitten sain tämän ensimmäisen erän kaamosvalopalloja valmiiksi. Kieputtelin vesi-ilmapallojen ympärille Erikeeperi-vesiseoksessa kastettua paperinarua, annoin vähän kuivua, ja sitten olikin kaamosvalo  jo melkein valmis. Tykkään tosi paljon!

 Toisenkin pallosarjan olen saanut valmiiksi, ja se on myös ollut hyvän aikaa olohuoneessa kirjoituspöydän  tasolla tuomassa valoa pimeyteen. Ehkä saan siitä joskus otettua kuvankin, katotaan ny.

Näinkin pirtsakoilta pallot ekana näytti, kunnes aloin riehumaan nuppineulan kanssa!

Epävirallinen valopallokurssi pidetään meillä vajaan viikon päästä, ja sinne on tulossa lähisuvun naisia. Silloin saan toivottavasti vielä kolmannenkin pallosarjan tehtyä, aion laittaa siihen jopa ripauksen punaista, ja ripustaa verhotangosta roikkumaan alaspäin.

Traktorisetti

Eräälle synttäripojalle lähti postin mukana tämmöinen setti koossa 92 cm. Vähän iso vielä yksivuotiaalle, mutta onneksi noilla tenavilla on taipumus kasvaa. Traktoritrikoo on tosi kivaa, Maitotytön suunnittelema kuosi. Meidänkin pojulle olisi tarkoitus tehdä samanmoinen.

Housut on joustogollegea, kivan ohkaista ja joustavaa materiaalia! Kummatkin on tehty Ottobren kaavoilla.

Juuri oikeanlainen tyttöpinkki

...Sellaisesta, ja valkoisista tähdistä syntyi ihana mekko lahjaksi kolmevuotiaalle neidille.

Kangas on täydellisen sävvyistä vaaleanpunaista Liandlon trikoota, tilattavissa esimerkiksi Kutitus-puodista.  Malli on jälleen se sama hyväksi havaittu, syksyn Ottobre design- lehdestä (4/2013), toteutus koossa 104cm.

Pinkin kaverina käytin valkoista resoria. En tiedä käytön ja likaantumisen puolesta, mutta ulkonäöllisesti toimii! Tikkauksiin käytin kaksoisneulaa.

Ompelutyössä onnistuin tällä kertaa aika hyvin, ei tullut mitään kohtaa, johon en olisi ollut tyytyväinen. Hei-huudot sille!

Olipa siis mukava luovuttaa kolmivuotis-lahja pienelle neidille, kera tällaisen aiheeseen sopivan kortin. Näitäkin saa sieltä. Muistinko tarpeeksi hehkuttaa tähtitrikoon pinkin sävyä; t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n!

Ainut surkea juttu tässä oli se, että hankkimastani kangasmäärästä ei riittänyt enää tyttären tähtimekkoon. Onneksi pienen katkon jälkeen tähtitrikootaa tuli taas saataville, joten oli pakko tilata sitä vähän lisää! Pari päivää sitten hain trikoopaketin, johon olin klikkaillut vähän muutakin mukavaa (kerron niistä myöhemmin). Nyt siis pääsen asettelemaan tyttären mekon kaavoja trikoolle, todellakin on hänen vuoronsa saada oma mekko!

Pilvipipa

Tulin vaan kertomaan, että ompeluksia on tullut tehtyä läjäpäin. Pienille pojille ja tytöille, kivoista kuoseista. Tämä keltainen pipo, valkoisella fleecevuorilla, valmistui jo kuukausi sitten sopimaan kalahaalarin kanssa. Palaan pian esittelemään niitä kaikkia ihania trikoita, joista olen ommellut. Nyt en jaksa, vaan painun nukkumatin maailmaan!

Tähti-yökkäri

Lyhyestä virsi kaunis, ja pojan yöpaitadokumentointi. Joskus parisen viikkoa sitten sain pyjaman surautettua, ja on ollut ahkerassa käytössä. Muistan aina kehua että äiti on tämän tehnyt, kun pyjama on päällä.  Usein poika sitten toisteleekin iltaisin; "äiti tehny mulle". Paita on Toydog -pyjamapaita (OttobreDesign 6/2011) ja housut omat mukaelmat OttobreDesignin lehdetä 1/2013 (malli 26). Housuista tein ainakin lahkeista leveämmät, muuta en muista.

Tyttärellekin haluaisin jotain ommella, mutta viime aikoina pikkumiehen vaatettaminen on kiilannut edelle ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että tarvetta on enemmän. Suvussa kun sattuu olemaan kolme vanhempaa tyttöserkkua, niin siksi esikoiselle löytyy monennäköistä käyttökelpoista tyttövaatetta sieltä suunnalta. Kuitenkin seuraavana kaavakasassa on leikattuna kaksikin mekkoa, ja niistä toinen jää meille. Muutaman uudenkin vaatekappaleen olen saanut ommeltua, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Neulepeiton kanssa olen siinä pisteessä, että odottelen milloin pääsen viimeiselle kitukerälle. Tuntuu kuin peitto olisi ollut käsissä ainakin ikuisuuden. Tykkään työstä, mutta haluaisin nähdä sen jo valmiina!