Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu!

Keltainen inspiroi aina keväisin, ja tuo aurinko joka paistaa upeasti pitkän talven jälkeen... mahtavaa!

 

Karkkivärejä

Ompelin yksivuotislahjaksi Mekkotehtaan Katarina A -mallilla pinkin koltun. Kangas on ihan suosikkiani, Estan 100 % puuvillaa. Mekkotehtaan mallit ja ohjeet ovat niin selkeitä ja helppoja, olipa kiva ommella tämäkin mekko!

Koko on pienin, eli 86/92cm. Tyttärellekin voisi tehdä taas Katarinan, edellinen alkaa olla vähän pieni. Olen tyytyväinen lopputulokseen, siisteyskin on hyvää luokkaa. Saumanvarat surauttelin saumurilla, kappaleet tietysti yhteen ompelukoneella.

Papukaija iltapuvussa

Niin pyhästi hän päätti viimeksi, että ensi kerralla kun tuotoksiaan päällään kuvataan, niin näpsimiseen paneudutaan oikein kunnolla ja ajan kanssa. Varmistetaan ettei rouva pönötä paksun näköisenä kuvissa, kaksoisleuka vilkkuen. Itselle tehdyistä lupauksista huolimatta tämä papukaijanvihreä puku sai vaivaiset 20 sekuntia huomiota kameralta ennen juhliin lähtöä, tuloksena kolme kuvaa, ja tässäpä ne kaikki sensuroimattomina. Ei yhtään sellaista otosta, joka olisi luonut pikkaisen hoikemman illuusion iltapuvun kantajasta, mutta kestän tämän tälläkin kertaa, kun sellaista urheilumieltä ei ole, että pukeutuisin huvin vuoksi kolttuun, meikkaisin ja vieläpä pyytäisin miestä kuvaamaan oikein ajan kanssa. 

Puku on ommeltu Suuri Käsityö -lehden 10/2008 mallilla. Selasin melkein kaikki käsityölehteni läpi, ja päätin että ensi kerralla hankin Burdalta kaavat, jos juhlapukua aion ommella. Malli on ihan ok, ja tulokseen olen melko tyytyväinen. Silkki on hankittu Silkkikaupasta reilu vuosi sitten (muistaakseni). Väri on "parrot green", aivan ihana mielestäni. Tulisi melkein mieleen Tuulen viemän Scarlettin verhoista ommeltu vihreä mekko, jossei uumani olisi vähintäänkin kaksinkertainen verrattuna 16,5 tuuman vyötäröön (vai muistanko väärin tuon mitan).

Taustalla näkyvät pyörölistat odottavat pääsyä esikoisen teltan kulmiin. Saapi nähdä, koska ehdin sen teltan ompelemaan... Loppukevennyksenä makeita käsitöitä, joiden kera juhlimme lastemme yhteisnimppareita viikko sitten.

 

Sama peli jatkuu...

...ja rouva neuloo raitaseiskaveikasta mielikuvituksettomia sukkia. Sininen raitalanka oli hätäinen valinta lähtöpäivänä Lappiin. Matkaneule oli saatava, ja lähtösähläyksen vuoksi (johon kuului muunmuassa pikkukolari)  harkinta-aika oli lyhyt. Nappasin sinisen raitalangan mukaan ajatuksena neuloa taas uudet lämmittimet miehen koipiin. Hyvin perusta taas saatiin.

Tässä kuvassa väri on oikeampi, ei kovasti omaan makuuni -eikä kyllä miehenkään. Kirkkaasti siis kategoriaan "tulipahan tehtyä".  Lankaa kului 138 grammaa, puikot olivat taas ne koivuiset 3,5mm. Lankaa jäi vaivaiset kaksi grammaa, joten reilusti vajavainen kerä oli.  Eipä muuta, ensi kerralla toivottavasti jotain mielenkiintoisempaa!

Neuloja vailla mielikuvitusta

Tässäpä nämä, 134 grammaa iloisenkirjavaa veljespolkkaa 3,5 millin puikoilla!  Suuriin en ole viime aikoina ehtinyt, koti ja lapset ovat imeneet paljon aikaa, ja illalla kello yhdeksän kutsuu suloinen sänky. Lapin loma tuli lusittua viime viikolla, tunnelmaa apeutti isopappan poisnukkuminen alkulomasta, ja ainakin itse olin hyvin onnellinen saavuttuamme jälleen kotiin. Tosin tuo kevään katala aurinko paljasti armottomasti kaikki talon pyyhkimättömät nurkat, mutta hyökkään niiden kimppuun lähipäivinä.

Kuvat otettu hotellihuoneessa Lappiin mennessä, vaikkakin sukat olivat valmiit jo ennen reissua. Lähiaikoina esittelen vieläkin mielikuvituksettomammat villasuppilot, jotka neulaisin melkein valmiiksi Lapin automatkojen aikana. 

Vaikka sukkaset ovat hyvin tylsällä ja ennalta-arvattavalla kaavalla neulotut, olen edelleen tyytyväinen energiseen väriin. Nämä jäävät piristämään omaa päivääni. Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Violetti Päivänsäde

Tässäpä nämä, mahtavat 92 grammaa violettia Sädettä ja 12 kiloa päivänsädettä.

Tein pipon tilauksesta anopille, toivomuksena ettei siitä tulisi liian isoa kuten monet pipot tuppaavat hänelle olemaan. En tiedä tuliko tästä hyvää, vähän iso oli kuulemma alkutuntuma. Purkamaan en kumminkaan ala, eli jos liian isoksi osoittautuu, sijoitan tämän jonnekin muualle ja teen anopille uuden.

Säde-lanka neuloutui tällä kertaa kivammin kuin viimeksi, puikkoina käytin 3,5 mm ja nelosen sukkapuikkoja ja lanka oli kaksinkerroin. Sädettä (Novita) meni se 92 grammaa tupsun kanssa, noita nurjia raitoja tein kaksi vähemmän kuin ohjeessa. Koko on S. Ravelrysta löytyy täältä.

Sukat Parhaalle Ystävälleni

Hänelle, joka tuntee minut parhaiten, mutta rakastaa siltikin.  Hänelle, joka pelaa aina samalla puolella vaikkei olisikaan kaikesta samaa mieltä ja, jonka vieressä on aina hyvä olla. Elikkä sukat miehelle. 

Muistan aloittaneeni nämä joskus kuukausi sitten, kun mies lähti polttareihin Keski-Suomeen, ja ajattelin että mahtaa olla huono olo palattuaan viikonlopun reissusta. Ensimmäinen sukka  valmistui nopeasti, mutta toinen jäi junnaamaan kantapäähän. Muistan rahdanneeni näitä sukanraatoja käsilaukussa iäisyydeltä tuntuneen ajan. Ystävänpäivän aattona rykäisin tokasukan valmiiksi, sillä ajattelin näiden muuten muumioituvan käsityölaatikkoon. Toisen sukan kantapäänkin tein kolmeen kertaan, kun aina jotain virhettä siihen tuppasi tulemaan. Lanka on 7veljes Nostalgiaa, joka kaupan hyllyllä näytti houkuttelevalta, mutta lopputulos on vähän ruoho-oksennus. Eivät ne silti rumat ole, pidän tuollaisesta oliivinvihreästä. Mieskin laittoi sukat heti jalkaan ja totesi toimiviksi. 

Nostalgiaa (väri 083) kului 142 grammaa. Silmukoita loin 52 ja käytin taas 3o 1 n -joustinta varressa. Puikot olivat Knit Pron koivuiset 3,5 mm, joista yhdessä puikossa on äärettömän pieni möykky, joka ottaa aina vastaan (no aika vähän, mutta sen huomaa).

Tammikuussa lankaa kului 540 grammaa. Katsotaan mihin tässä kuussa päästään,  kun edellisviikkokin meni oksennustaudin kiertäessä koko porukan, enkä silloin neulonut juuri mitään. Oma päiväni oli lauantai, ja vasta keskiviikkona iltapäivällä pystyin juomaan kahvia, ja vasta eilen oli pirteä olo muutoinkin. Hyi oksennustautia, saako tässä yhteydessä toivoa ettei se enää koskaan tulisi meille!