Sateisina ja pimeinä syysaamuina neulottua

Puikot ovat sauhunneet, ja valmista on tullut. Uusin työ,  Olearia-villatakki lapselle lepää kosteana pyyhkeen välissä ja odottelee päättelyneulaa. Kyseinen villatakki on aivan ihana Tikkin malli, harmillisesti lähdin vain yrittämään kolmevuotiaan kokoa neljällä kerällä Sublimen merinovillaa ja helma jäi lyhyeksi. Olin ajatellut villatakkia 3-vuotislahjaksi, mutta nyt onkin pakko lahjoittaa neule oman tyttären villatakkiarsenaaliin. Hänelle se sentään pituutensakin puolesta passaa, ja pienoinen liikaleveys ei haittaa. Koko näytti ainakin aamulla ihan hyvältä kun neuletta kokeilin juuri heränneelle ja aamuärtyneelle taaperolle (eli aika nopea sovitus oli). Nyt siis odottelemme kuivumista ja yhteistyöhaluisempaa lasta.

Seiskaveikkaiset synnytys-sukatkin pitäisi päätellä. Sain ne valmiiksi jo parisen viikkoa sitten, mutta päättelykeiju ei ole vieraillut kässäpussukassani. Langanpäitä on todella vähän, joten päättelyn ei pitäisi olla suuri ponnistus.  Ja siitä vielä, etten ajatellut villasukat jalassa synnyttää, vaan vetää sitten jälkikäteen kontteihini jos alkaa kylmiä. 

Äitini syntymäpäivä on syyskuun alussa, ja viime vuoden vahingoista (1 ja 2) viisastuneena neuloin pipon purppuranvärisestä  7 veljeksestä, ja vihdoinkin hyvä tuli! Pipon malli on jälleen ihana ja hyväksi havaittu Villapeikon Mustikka. Puikkoina käyttelin kolmepuolikkaan ja nelosen sukkapuikkoja. Pipon kaveriksi tein lapaset, joita en viitsi vielä tarkemmin esitellä. Ajattelin nimittäin osallistua kyseisellä mallilla, pienillä muokkauksilla tosin, Käsityölehden lapaskisaan. Nämä olivat siten harjoituslapastimet tositoimia varten. Malliin olen ihan tyytyväinen, ja jos ei nyt sentään kisamenestystä tipu, niin saapahan ainakin joku vähän lämpimämmät sormet ensi talvena minun ansiostani. Kaikki kisaan osallistuvat lapaset menevät nimittäin hyväntekeväisyyteen voittajien valikoinnin jälkeen. Lankaa settiin kului 187 grammaa.

Syksy on niin ihana lämpimänviileine tuulinen ja lentävine lehtineen. Voi lähteä sunnuntaiaamuisin patikointiretkelle ja nauttia luonnosta ja maisemista. Iiris-haukkukin arvostaa.

…Ja Brita, vaikka kuonossa onkin jo muutama valkea karva…

Seuraavaksi lähtee uuden tulokkaan haalari puikoille, sekä tilattu virkkuu. Kumpaakin varten on ensin viritettävä vyyhdinpuut iskuun, muutoin kaikki on selvää malleja myöden. Oi katsokaa miten ihanaa lankaa mulla on pikkuihmisen haalaria varten!

Kesä kuittaa kevään hiljaisuuden

Luulen niin... Keväällä ei tullut neulottua, kun väsymys vaivasi naista. En ole blogejakaan, omaakaan, käynyt lukemassa, joten olinkin aivan otettu kaikista uusista ihanista kommenteistanne! Kiitos! Jos jollain on vielä jotain kysyttävää, niin vastailen kyllä mielelläni, kyselkään vaan uudestaan. En vain viitsi kirjoitella kaikkiin kolme kuukautta vanhoihin kysymyksiin vastauksia, kun varmaankin suurimpaan osaan on jo hyvät vastaukset löytyneet:).

Kai joskus maaliskuussa pikkulikka sai uudet villasukat vanhasta vihreästä Woolin jämästä. Sukat tulivat tosi tarpeeseen, kaikki vanhat olivat pieniä. Silmukoita loin 40 ja näppituntumalla mentiin taas. Puikot olivat kaksipuolikkaat.

Ekan sukan kärkikavennukset tein jälleen 'väärin päin', eli huomasin vasta pääteltyäni, että jos olisin tehnyt kavennukset toisin päin, olisi tullut siistimpää jälkeä.  Yleensä käy aina näin ja puran ekan sukan kärkikavennukset.  Nyt en lähtenyt purkamaan, mutta tein kakkossukkaan 'sen paremman' päättelyn ja huomasin ettei niissä nyt oikeasti niin kovasti eroa ole.

Typyä ei nyt kuitenkaan haittaa miten päin kavennukset siellä kärjissä ovat.

Reilu kolme viikkoa sitten pääsin jälleen ompeluhommiin keväthäiden kunniaksi. Löysin jo aikaisemmin keväällä tosihalvalla ihananruskeaa paksua satiinia Laitilan Helmikankaasta mekkoa varten. Niin kaunis väri mielestäni!

Koska masuni on jälleen vaivihkaa päässyt kasvamaan, sain loistavan tekosyyn ommella jälleen uuden puvun. kun mikään vanha ei sovi, tiedättehän...

Tein mekon Burdan ohjeella, mutta jouduin tekemään rajusti muutoksia etumukseen, enkä lopultakaan ole täysin tyytyväinen. Helma on kauniin mallinen, joten kokonaisuus on kohtalaisen onnistunut. Liukas kangas oli kyllä todella haasteellinen vanhalle Singerilleni, ja jos malli olisi ollut lainkaan monimutkaisempi, olisin ollut pulassa. Tämänkin melko yksinkertaisen mallin kanssa jouduin turvautumaan käsin ompeluun (!) parissakin kohtaa.

Näillä näkymin, jos vaan kaikki menee hienosti, meitä saa sitten syksymmällä onnitella. Siihen saakka kasvatan ja suojelen pienoista parhaani mukaan, jokaisesta sisäisestä potkusta ja muksauksesta iloiten.

Paljon on siis tekeillä kotona ja rakennuksilla. Vielä ei tiedetä edes sitä milloin uusi oma koti valmistuu. Varmasti ajallaan, silloin kun se pitääkin, sillä mitään päivämääriä ei ole asetettu. Tänä kesänä toivoisin hiukan käsityöaikaa itselleni, vaikka pieni auringonsäteeni onkin kovin ehtiväinen tyttö. Pahoinvointi on väistynyt pikkuhiljaa (vaikkakin niin myöhään tällä kertaa), olon puolesta kudin houkuttelee jo. Virkkuukoukulla on puolikas kuteesta virkattua mattoa. Se tulee tyttären huoneeseen sinne uuteen kotiin. Kiitos! Alan lukemaan jälleen pari kuukautta lukematta jääneitä ihania blogeja...

Kuteita matoksi ja tiskirättikokeiluja

Olen neulonut ja tehnyt kaikentyyppisiä käsitöitä innokkaasti viime viikot, vaikkei valmista olekaan kasapäin. Valkoinen lenkkialpakkapeitto on tauolla, sillä tilalle on tullut tärkeämpiä neulehommia ja seuraava vyyhtikin pitäisi keriä jotta pääsisin jatkamaan. Joulun myyjäisiä varten olen jo tehnyt yhdet sukat jotka esittelen sitten myöhemmin, ja tämäkin tiskirättikokeilu on tehty silmälläpitäen myyjäisiä. Lanka on Eco Cottonia, kivaa neulottavaa ja ihananpunaista, mutta käyttökokemuksen mukaan kuivuu äärettömän hitaasti ja varmastikin siitä johtuen alkaa haisemaan piankin. Jos siis haluan välttämättä myydä rättejä jouluna, pitänee kääntyä sen mainostetun bambu-langan puoleen. Bambuinen on vaan kovin kallista, eikä myyjäisräteistä viitsisi pyytää maltaita. Hmm.. onko kenelläkään kokemuksia mikä bambu-lanka olisi paras?
 

Olen aika innoissani joulumyyjäisistä, ja jo paljon olen sinne kaikkea suunnitellut tekeväni.  Onneksi kauratonttuja on valmiina vähintään kymmenen hyvässä säilössä, vaikka niitäkin pitää tehdä muutama lisää. Ainakin omaan kotiin haluan kauratonttuja meleeratun ruskeilla ja harmaa-valkoisilla vaatteilla, perinteisten joulunpunaisten rinnalle tietysti!

Kudekin on taipunut matoksi:

Matto virkkautui nopeasti, mutta viimeistely olikin yhtä murhetta alusta loppuun. Kuteena käytin kivanvaaleanpunaista, Käsityöapajasta ostettua trikoota, mikä oli harmillisen epätasaisesti värjättyä. Virkkasin maton kutosen koukulla Kauhavan kangasaitan ohjeella, mutta muokkasin reunusta, koska kudetta oli siinä vaiheessa sen verran vähän jäljellä. Kolmisen kiloa kudetta meni tähän mattoon,  halkaisija on vaivaiset 120 senttiä. Matto olisi menossa tyttären huoneeseen, vaikka saisikin olla isompi.

Mutta niihin murheisiin, jotka koskivat tämän maton valmistumisprosessia… Koska valmis matto oli tosi kirjava, päätin ostaa Powder pink –sävyistä, Dylon –pesukoneväriä ja vähän auttaa väriä tasoittumaan. Yksi paketti oli kuitenkin liian vähän, ja lopputulos oli edelleen kirjava, eikä puuteripinkkiä pesukoneväriä löytynyt enää minkään lähikaupan hyllystä. Flamingo pink näytti aika aggressiiviselta paketissaan,  joten päätin lähteä toiseen yritykseen vain yhden paketin voimin. Matosta tulikin melkein hyvä, mutta yhdessä kohtaa oli selvä läiskä. Eipä auttanut muuta kuin lähteä hakemaan vielä yksi paketti flamingoa pesukoneväriä, ja roiskutella jauhetta kriittisimmälle alueelle ja kone jälleen päälle. Lopputulos on jokseenkin hyvä, vaikka aavistuksen kirjava edelleen. Kelvata saa, sillä tähän mattoon en enää aikaani tuhlaa! Onneksi päättelin kuteenpäät jo virkatessani.

Postausmotivaatiotani laskee surkea kuvanlaatu. Pian aion ostaa sen uuden objektiivin kameraani, jotta ei tarvitse itkeä ja pyydellä anteeksi näitä huonoja kuvia.

Olen saanut maalattua valmiiksi pinkin lipaston tyttären huoneeseen, ja siitä tuli todella onnistunut!  Kuvia otan myöhemmin. Koti on muutenkin edistynyt, muttei vielä ole tullut sellaista oloa että tästä huomenna pääsisi muuttamaan. Paljon on keskenkin! Tapetteja on jo seinillä, upeita, vaikka kieltämättä tyttären huoneen pinkkiraidallinen hyppää ainakin toistaiseksi silmilleni, vaikka sillä on paperoitu yksi ainut seinä. Ehkä siihen seinään tottuu…  Muutoin on aika neutraalia, joten saan sisustaa värikkäillä kankailla ja langoilla. Tällä hetkellä on puikoilla polvisukat itselleni (nekin kokeiluversiot myyjäiskappaleita varten) . Toinen sukka on valmis ja se on todella kiva, joten myyjäisiin teen muutaman parin samalla ohjeella.  Nyt taidan mennä aloittamaan toista sukkaa ja kuunnella samalla Hercule Poirot –äänikirjaa.

Elokuun tuoksu

Hikinen heinäkuu vaihtui elokuuksi, enkä voi väittää olevani onneton kun hiukan syksyntuoksuinen tuuli suhisee nurkissa. Heinäkuussa valmistui säärystimet siskolle kasvivärjätyistä langoista, vaikka pääasiassa hikisillä näpeillä puikkoja saikin heilutella. Sisko esitti luonnonvärisistä säärystimistä vienon toiveensa, ja kun nimpparitkin olivat sopivasti ovella, niin sellaiset sitten hänelle nitkutin. 

Itsevärjätyillä 7-veikoilla neuloin kolmepuolikkaan puikoilla 185 grammaa painavat pötköt, joissa oli miljoona pääteltävää langanpäätä ja tavallista ’2 oikein, 2 nurin’ –joustetta. Ei kovin mielikuvituksellista, mutta halusin saada aikaiseksi mahdollisimman käytännölliset säärystimet. Väreinä ovat vihreä lupiini, keltainen koiranputki (?) ja ruskea käpy. Käpylanka oli kovin tahmeaa, varmaankin aavistus pihkaa oli pinnassa, vaikka lanka on huolellisesti moneen kertaan huuhdottua.

Silmukoita loin 68, säärystimistä tuli hyvänkokoiset, pituuttakin neuloin niin että ylös vedettyinä ovat vähän yli polven. Omasta mielestäni olin koko ajan kudin kädessä näitä tehdessäni, ja silti valmistuminen otti aikaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä nyt säärystimet ovat siskolla odottamassa aikaa viileämpää.

Nyt puikoilla on hitaasti etenevä shaali uuden kodin olohuoneeseen. Aloitin peiton neulomisen valkoisella Cacao –langalla ja aavistuksen pienillä puikoilla, joten nyt saan vielä monta tuntia tikata kyseistä tekelettä sohvannurkassa (mutta lenkkialpakkaa en pura, varsinkin kun peittoa on jo melkein puoli metriä valmiina… vai oliko se sittenkin 30 cm. Cacao-neulos on anyway niin joustavaa, että vaikka oikea vastaus olisikin 30, saisin sen hätätapauksessa venytettyä puolimetriseksi).

Mattojakin pitäisi saada koukulle nyt kun mies on lomalla ja raksamiehemme apuna kymmenen tuntia päivässä. Pian siis kotimme valmistuu tuolla työvoimalla, eikä mattoja ole valmiina kuin yksi!  Eikä puhuta niistä verhoista lainkaan.  Singerini pitäisi kipeästi päivittää nykyaikaisempaan, jotta saisin verhot ilman tyhmiä hyppytikkejä ja harmistunutta mieltä!