Kesä kuittaa kevään hiljaisuuden

Luulen niin... Keväällä ei tullut neulottua, kun väsymys vaivasi naista. En ole blogejakaan, omaakaan, käynyt lukemassa, joten olinkin aivan otettu kaikista uusista ihanista kommenteistanne! Kiitos! Jos jollain on vielä jotain kysyttävää, niin vastailen kyllä mielelläni, kyselkään vaan uudestaan. En vain viitsi kirjoitella kaikkiin kolme kuukautta vanhoihin kysymyksiin vastauksia, kun varmaankin suurimpaan osaan on jo hyvät vastaukset löytyneet:).

Kai joskus maaliskuussa pikkulikka sai uudet villasukat vanhasta vihreästä Woolin jämästä. Sukat tulivat tosi tarpeeseen, kaikki vanhat olivat pieniä. Silmukoita loin 40 ja näppituntumalla mentiin taas. Puikot olivat kaksipuolikkaat.

Ekan sukan kärkikavennukset tein jälleen 'väärin päin', eli huomasin vasta pääteltyäni, että jos olisin tehnyt kavennukset toisin päin, olisi tullut siistimpää jälkeä.  Yleensä käy aina näin ja puran ekan sukan kärkikavennukset.  Nyt en lähtenyt purkamaan, mutta tein kakkossukkaan 'sen paremman' päättelyn ja huomasin ettei niissä nyt oikeasti niin kovasti eroa ole.

Typyä ei nyt kuitenkaan haittaa miten päin kavennukset siellä kärjissä ovat.

Reilu kolme viikkoa sitten pääsin jälleen ompeluhommiin keväthäiden kunniaksi. Löysin jo aikaisemmin keväällä tosihalvalla ihananruskeaa paksua satiinia Laitilan Helmikankaasta mekkoa varten. Niin kaunis väri mielestäni!

Koska masuni on jälleen vaivihkaa päässyt kasvamaan, sain loistavan tekosyyn ommella jälleen uuden puvun. kun mikään vanha ei sovi, tiedättehän...

Tein mekon Burdan ohjeella, mutta jouduin tekemään rajusti muutoksia etumukseen, enkä lopultakaan ole täysin tyytyväinen. Helma on kauniin mallinen, joten kokonaisuus on kohtalaisen onnistunut. Liukas kangas oli kyllä todella haasteellinen vanhalle Singerilleni, ja jos malli olisi ollut lainkaan monimutkaisempi, olisin ollut pulassa. Tämänkin melko yksinkertaisen mallin kanssa jouduin turvautumaan käsin ompeluun (!) parissakin kohtaa.

Näillä näkymin, jos vaan kaikki menee hienosti, meitä saa sitten syksymmällä onnitella. Siihen saakka kasvatan ja suojelen pienoista parhaani mukaan, jokaisesta sisäisestä potkusta ja muksauksesta iloiten.

Paljon on siis tekeillä kotona ja rakennuksilla. Vielä ei tiedetä edes sitä milloin uusi oma koti valmistuu. Varmasti ajallaan, silloin kun se pitääkin, sillä mitään päivämääriä ei ole asetettu. Tänä kesänä toivoisin hiukan käsityöaikaa itselleni, vaikka pieni auringonsäteeni onkin kovin ehtiväinen tyttö. Pahoinvointi on väistynyt pikkuhiljaa (vaikkakin niin myöhään tällä kertaa), olon puolesta kudin houkuttelee jo. Virkkuukoukulla on puolikas kuteesta virkattua mattoa. Se tulee tyttären huoneeseen sinne uuteen kotiin. Kiitos! Alan lukemaan jälleen pari kuukautta lukematta jääneitä ihania blogeja...

Kuteita matoksi ja tiskirättikokeiluja

Olen neulonut ja tehnyt kaikentyyppisiä käsitöitä innokkaasti viime viikot, vaikkei valmista olekaan kasapäin. Valkoinen lenkkialpakkapeitto on tauolla, sillä tilalle on tullut tärkeämpiä neulehommia ja seuraava vyyhtikin pitäisi keriä jotta pääsisin jatkamaan. Joulun myyjäisiä varten olen jo tehnyt yhdet sukat jotka esittelen sitten myöhemmin, ja tämäkin tiskirättikokeilu on tehty silmälläpitäen myyjäisiä. Lanka on Eco Cottonia, kivaa neulottavaa ja ihananpunaista, mutta käyttökokemuksen mukaan kuivuu äärettömän hitaasti ja varmastikin siitä johtuen alkaa haisemaan piankin. Jos siis haluan välttämättä myydä rättejä jouluna, pitänee kääntyä sen mainostetun bambu-langan puoleen. Bambuinen on vaan kovin kallista, eikä myyjäisräteistä viitsisi pyytää maltaita. Hmm.. onko kenelläkään kokemuksia mikä bambu-lanka olisi paras?
 

Olen aika innoissani joulumyyjäisistä, ja jo paljon olen sinne kaikkea suunnitellut tekeväni.  Onneksi kauratonttuja on valmiina vähintään kymmenen hyvässä säilössä, vaikka niitäkin pitää tehdä muutama lisää. Ainakin omaan kotiin haluan kauratonttuja meleeratun ruskeilla ja harmaa-valkoisilla vaatteilla, perinteisten joulunpunaisten rinnalle tietysti!

Kudekin on taipunut matoksi:

Matto virkkautui nopeasti, mutta viimeistely olikin yhtä murhetta alusta loppuun. Kuteena käytin kivanvaaleanpunaista, Käsityöapajasta ostettua trikoota, mikä oli harmillisen epätasaisesti värjättyä. Virkkasin maton kutosen koukulla Kauhavan kangasaitan ohjeella, mutta muokkasin reunusta, koska kudetta oli siinä vaiheessa sen verran vähän jäljellä. Kolmisen kiloa kudetta meni tähän mattoon,  halkaisija on vaivaiset 120 senttiä. Matto olisi menossa tyttären huoneeseen, vaikka saisikin olla isompi.

Mutta niihin murheisiin, jotka koskivat tämän maton valmistumisprosessia… Koska valmis matto oli tosi kirjava, päätin ostaa Powder pink –sävyistä, Dylon –pesukoneväriä ja vähän auttaa väriä tasoittumaan. Yksi paketti oli kuitenkin liian vähän, ja lopputulos oli edelleen kirjava, eikä puuteripinkkiä pesukoneväriä löytynyt enää minkään lähikaupan hyllystä. Flamingo pink näytti aika aggressiiviselta paketissaan,  joten päätin lähteä toiseen yritykseen vain yhden paketin voimin. Matosta tulikin melkein hyvä, mutta yhdessä kohtaa oli selvä läiskä. Eipä auttanut muuta kuin lähteä hakemaan vielä yksi paketti flamingoa pesukoneväriä, ja roiskutella jauhetta kriittisimmälle alueelle ja kone jälleen päälle. Lopputulos on jokseenkin hyvä, vaikka aavistuksen kirjava edelleen. Kelvata saa, sillä tähän mattoon en enää aikaani tuhlaa! Onneksi päättelin kuteenpäät jo virkatessani.

Postausmotivaatiotani laskee surkea kuvanlaatu. Pian aion ostaa sen uuden objektiivin kameraani, jotta ei tarvitse itkeä ja pyydellä anteeksi näitä huonoja kuvia.

Olen saanut maalattua valmiiksi pinkin lipaston tyttären huoneeseen, ja siitä tuli todella onnistunut!  Kuvia otan myöhemmin. Koti on muutenkin edistynyt, muttei vielä ole tullut sellaista oloa että tästä huomenna pääsisi muuttamaan. Paljon on keskenkin! Tapetteja on jo seinillä, upeita, vaikka kieltämättä tyttären huoneen pinkkiraidallinen hyppää ainakin toistaiseksi silmilleni, vaikka sillä on paperoitu yksi ainut seinä. Ehkä siihen seinään tottuu…  Muutoin on aika neutraalia, joten saan sisustaa värikkäillä kankailla ja langoilla. Tällä hetkellä on puikoilla polvisukat itselleni (nekin kokeiluversiot myyjäiskappaleita varten) . Toinen sukka on valmis ja se on todella kiva, joten myyjäisiin teen muutaman parin samalla ohjeella.  Nyt taidan mennä aloittamaan toista sukkaa ja kuunnella samalla Hercule Poirot –äänikirjaa.

Elokuun tuoksu

Hikinen heinäkuu vaihtui elokuuksi, enkä voi väittää olevani onneton kun hiukan syksyntuoksuinen tuuli suhisee nurkissa. Heinäkuussa valmistui säärystimet siskolle kasvivärjätyistä langoista, vaikka pääasiassa hikisillä näpeillä puikkoja saikin heilutella. Sisko esitti luonnonvärisistä säärystimistä vienon toiveensa, ja kun nimpparitkin olivat sopivasti ovella, niin sellaiset sitten hänelle nitkutin. 

Itsevärjätyillä 7-veikoilla neuloin kolmepuolikkaan puikoilla 185 grammaa painavat pötköt, joissa oli miljoona pääteltävää langanpäätä ja tavallista ’2 oikein, 2 nurin’ –joustetta. Ei kovin mielikuvituksellista, mutta halusin saada aikaiseksi mahdollisimman käytännölliset säärystimet. Väreinä ovat vihreä lupiini, keltainen koiranputki (?) ja ruskea käpy. Käpylanka oli kovin tahmeaa, varmaankin aavistus pihkaa oli pinnassa, vaikka lanka on huolellisesti moneen kertaan huuhdottua.

Silmukoita loin 68, säärystimistä tuli hyvänkokoiset, pituuttakin neuloin niin että ylös vedettyinä ovat vähän yli polven. Omasta mielestäni olin koko ajan kudin kädessä näitä tehdessäni, ja silti valmistuminen otti aikaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä nyt säärystimet ovat siskolla odottamassa aikaa viileämpää.

Nyt puikoilla on hitaasti etenevä shaali uuden kodin olohuoneeseen. Aloitin peiton neulomisen valkoisella Cacao –langalla ja aavistuksen pienillä puikoilla, joten nyt saan vielä monta tuntia tikata kyseistä tekelettä sohvannurkassa (mutta lenkkialpakkaa en pura, varsinkin kun peittoa on jo melkein puoli metriä valmiina… vai oliko se sittenkin 30 cm. Cacao-neulos on anyway niin joustavaa, että vaikka oikea vastaus olisikin 30, saisin sen hätätapauksessa venytettyä puolimetriseksi).

Mattojakin pitäisi saada koukulle nyt kun mies on lomalla ja raksamiehemme apuna kymmenen tuntia päivässä. Pian siis kotimme valmistuu tuolla työvoimalla, eikä mattoja ole valmiina kuin yksi!  Eikä puhuta niistä verhoista lainkaan.  Singerini pitäisi kipeästi päivittää nykyaikaisempaan, jotta saisin verhot ilman tyhmiä hyppytikkejä ja harmistunutta mieltä!

Kesäkuun kuumat kasvivärjäyskokeilut

No niin! Pääsimpä vihdoin alkuun jutussa, jota olen oikeastaan pantannut, kunnes sain eräät sukat valmiiksi. Alkukesästä sain idean ryhtyä kasvivärjäyspuuhiin jälleen. Viimeksi kolmisen vuotta sitten hurahdin touhuun ja nostelinkin kattilasta kiitettävän määrän maanläheisen väristä lankaa. Tällä kertaa ongelmaksi nousi vain värjäysvehkeiden vähyys, sillä kattiloita oli tasan yksi, lämpömittari oli mennyt rikki ja puretusaineetkin oli käytetty loppuun tai hävitetty. Siispä olinkin jo yhteydessä miehen siskoon, että jos hän vaan jossain rompetoreilla sattuu isoja kattiloita myynnissä näkemään, niin tänne vaan! Kattiloita ei onneksi löytynyt siihen hätään, sillä vajaa viikko tästä tätini, joka myöskin on ahkera käsityöihminen, otti yhteyttä ja sanoi haluavansa antaa kaikki kasvivärjäysvehkeensä mulle. Mikä lottovoitto! Ja sattumalta juuri oikeaan saumaan. Niinpä sitten muunmuassa lämpömittari ja kattilat muuttivat meille, ja tietysti syöksyin suinpäin apteekkiin tilaamaan puretusaineita. Ensimmäinen kokeilu tulikin tehtyä jo ennen alunatilauksen saapumista apteekkiin, eli värjäsin raparperilla, joka ei hapokkuutensa vuoksi vaadi eri puretusta.

Yhteensä sain neljä tai viisi kattilaa ja vanhan mehumaijan, jota voi käyttää värjäykseen (esim höyrykiinnitteiset silkkivärit). On nämä niin tarpeellisia ja kauniita! Ja säästin vielä pitkän pennin, sillä ainakin Säkylän torilla olen nähnyt vastaavia kattiloita myytävän jopa 45 euron kappalehintaan! En kyllä väitä että semmoisia summia olisin kattiloista maksanut, mutta periaatteessa. Etenkin nämä kelta-punaiset vanhat kattilat tuntuvat kirppareilla olevan aika arvossaan, kun ovat tällä hetkellä 'muodissa'. Luulenpa että Kaija on nämä hankkinut jo silloin, ennenkuin tulivat suureen huutoon, ja näitä sai ihan kohtuulliseen hintaan. Osa kattiloista voi olla jopa mummulan vintiltä.

Kattiloista kaksi on korkeamman mallisia ja erivärisiä, 'made in Yogoslavia' lukee ainakin toisen pohjassa. Kattilat ovat ahkerasti pöhisseet alkaen jo viikko ennen juhannusta. Kuten kerroin, raparperilla aloittelin ja jatkoin siitä jouhevasti lupiinilla, joka vetelee viimeisiä henkosiaan Jussin tienoilla, eli ainakin lupiinin kukilla värjäys pitää suorittaa ennen lakastumista. Kaikki värjäykset tein sisällä, mutta ajattelin syksyn sienivärjäyksiin  mennessä hankkia siirtolevyn, jotta voin värjäillä ulkona ja pitää hajut kurissa.

Värisuora on mielestäni aivan valloittava! Värjättyä lankaa on näissä kuvissa noin  puolitoista kiloa, pääasiassa Kauhavan Kangas-aitan luonnonvalkoista, kasvivärjäykseen tarkoitettua karstalankaa, sekä vähän 7-veljestä.

Ähelsin näiden kuvien kanssa ulkona aivan aamutuimaan ja toivoin saavani oikeat värit talteen. Aika hyvin onnistui, vaikka yli tunti siinä urheillessa meni, ja hyttyset saivat imettyä varmaan desin tai pari verta kintuistani. Siksi laitoin paljon kuvia, kun en osannut päättää parhaita otoksia. Kuvassa karkeasti jaoteltuna, vasemmalta aloittaen: lupiini, sananjalka, lupiini, raparperi, lupiini, koiranputki ja lupiini. Jotakuinkin näin. Voimme kai tästä päätellä, että vanha pakkomielteeni lupiinista saatavaan täydelliseen vihreään on edelleen olemassa.

 

Raparperilla aloittelin, malttamaton kun olin sen alunan puuttuessa, ja värjäsin käyttäen valkoista, luonnonvalkoista ja harmaata 7-veljestä. Kivat ruskean sävyt.

Yläkuvassa lupiinin kukinnoilla värjättyä karstavillalankaa, yhteensä 200 grammaa, alunapuretus. Vyyhdit ovat eri värjäyssatseista ja hieman poikkeavat toisistaan. En ymmärrä mihin jäi se ihana turkoosi vivahde, jonka jotkut ovat saaneet värjätessään lupiininkukilla? Ihan kivan värisiä ovat silti.

Lupiinin varsilla ja lehdillä värjäys tuotti ihania tuloksia. Kasan päällimmäisenä juuri sitä 'oikean' väristä vihreää. Kivassa vihreässä siis aluna sekä kuparivihtrilli, oikeanpuoleisessa aluna ja vasemmalla alhaalla 4 grammaa rautaa lisätty jälkivärjäyslangan poristessa viimeistä 15 minuuttia kattilassa. Kasassa yhteensä 300 grammaa luonnonvalkoista karstalankaa (oikeastaan melkein joka karstalankavyyhti painoi 105 grammaa kuten kuvasta näkyy). Oikealla oleva lupiinilankakin on todella hienon väristä, vaikkei se kuvassa niin näykään. Upea vaaleanlime!

Koko lupiinilla varsineen, lehtineen ja kukintoineen värjäsin 100 grammaa vaaleanharmaata 7-veljestä, sekä kaksi vyyhtiä karstalankaa (yhteensä 200 g). Oikealla puretteena aluna sekä kuparivihtrilli, muissa pelkkä aluna. Keskimmäinen on jälkivärjäysliemen tuloksia. Kivoja vihreitä nämäkin.

Koiranputki päästi valtaisasti väriä, vaikkei sitä millään uskoisikaan, kun kasvi näyttää niin kovin kuivalta töröttäessään tien varressa. Upea voimakas keltainen tarrasi lankaankin kiinni! Värjäsin parissa kattilassa 400 grammaa karstalankaa ja vajaa 150 grammaa vaaleanharmaata ja valkoista 7 veljestä. Väriä oli niin paljon, että jälkivärjäyskin kannatti. Harmaa lanka sai vihertävämmän sävyn kuin luonnonvalkoinen, ja lankakasan oikeassa alakulmassa oleva sinertävä lanka sai värjäyksen loppuvaiheessa pari grammaa rautaa seuraansa. Kaikissa muissa puretteena pelkkä aluna.

Sananjalkoja kasvaa tonneittain sen metsätien varrella, jossa me nyt vuokralla asumme. Siispä yhtenä päivänä lenkilläni, kun tytär jo nukkui vaunuissaan, poimin kattilallisen saniaisia. Värjäsin yllä olevat karstalankavyyhdit kahdessa erässä, puretteena pelkkä aluna, enkä millään ymmärrä miksi toisesta tuli vihreää!?! Odotin nimittäin ruskeaa lankaa, värjäysliemikin oli hienoa vahvanruskeaa. Ehkäpä jostain oli eksynyt hippu rautaa tai kuparia lopputulosta vääristämään, vaikka pesenkin aina värjäysvehkeet käytön jälkeen hyvin.

Tässä kaunokaiset odottelevat kerille pääsyä (sitä tosin saavat hetken odottaa, kun ovat siistejä näinkin). Kiitokseksi kaikista värjäysapuvälineistä halusin tehdä Kaijalle jotain, hän itse toivoi sukkia, joten tartuin jälleen kolmosen ebenpuikkoihin.

Teinkin kolmet, ja ajattelin, että pitäköön Kaija itsellään kaikki, tai antakoon tyttärilleen yhdet ja pitäköön itsellään yhdet, ihan tarpeen mukaan. Kaikki on Novitan 7-veikkaa, yhdet aiheeseen sopien kasvivärjätyistä langoista neulottu. Lankaa kului yhteensä 375 grammaa.

 Asiaa olisi, mutta nyt loppui kirjoituskunto kesken. Jatkan kokeiluja täällä Bloggerin puolella, jospa siirryn tänne pian kokonaan. Mitä mieltä olette? Vuodatuksen ulkoasunmuokkaus-ongelmat jatkuvat ja hieman ärsyttävätkin. Kiitos, paljon tuli taas kuvia!

Mattokuume

Jos ei halua hurahtaa virkattuihin mattoihin, ei kannata suhailla netissä ihastelemassa mattovirkkareiden tuotoksia. Itse en aluksi ihan täysillä ihastunut touhuun, mutta pikkuhiljaa lämpesin, ja nyt kun ensimmäinen oma matto on valmis, olen jo tosi innostunut. Ostin keväämmällä Laitilan Punotexin loppuunmyynnistä nelisen kiloa raitaista kudetta ja ihmettelin kun ystäväni raahasi jätesäkillisen kudetavaraa kotiin. Empä ihmettele enää, sillä matonvirkkaus syö kudetta tuhottomasti, eikä kilon tuhoamiseen varmaan tuntiakaan mene. Osa matonvirkkauksen hienoudesta johtunee juuri siitä että isoa pintaa valmistuu kohtalaisen nopeasti, ja lopputulos on hieno käyttötavara, jossa oma kädenjälki näkyy. Kangaspuillakin olisi hieno saada kutoa omia mattoja, mutta puut vievät ison tilan kotona ja tällä hetkellä aikaa ei ole kutoa missään muualla. Virkkausta on aina helppo jatkaa siitä mihin se viimeksi kiireessä jäi. Tällaiselle matonvirkkaus-myöhäisherännäiselle netti on aarreaitta mattomalleja etsiessä, kun niin moni on jo niitä tehnyt. Kauhavan Kangasaitan sivuilla on kaksi tosihienoa pyöreän maton ohjetta. Omani tein ilman ohjetta, sillä kuteen kaksivärisyydestä johtuen halusin pitää mallin yksinkertaisena. Lisäilin pylväitä tuntemuksien mukaan, pari kertaa jouduin purkamaan  kun työ lähti kupruilemaan, mutta lopputulos on tasaisen hieno! Kude oli melkoisen paksua, joten käytin kympin koukkua. 

Maton väri on pinkki-ruskea ja halkaisija suunnilleen 105 senttiä. Isompaa en neljästä kilosta saanut, kun kude oli niin paksua. Hyvä tämä silti on, tytär saa tämän uuteen kotiin huoneensa lattialle.

Raitatrikoo muuntui kivaksi sekameteliksi valmiissa työssä. Objektiivistaan lievästi vioittunut kamerani ei vaan tällä hetkellä anna täysin oikeutta matolle. Seuraava mattoprojekti tulee olemaan  jo monista blogeista tuttu 'Juhannusruusu'. Jotain yksiväristä trikoota tulen siihen käyttämään.

Loppukeventelen surkeiden mattokuvien vuoksi parinviikon takaisen Kreikanloman kuvilla. Kuvissa tytsyllä päässään mummun virkkaama ihana hellelakki, jota on tätä nykyään myös pinkkinä versiona. Lakit on virkattu uusimman Novitan ohjeella Miami-langasta.

 

Nellan eka kokonainen jäätelötuutti. Mies luuli ostaneensa itsellensä tötterön, antoi tytölle ensin maistiaiset, eikä sen koomin saanut herkkuaan takaisin. Taisi siis Nellalle maistua!

Tänään loin silmukat  yksiä sukkia varten ja sainkin jo toisen varren melkein tehtyä. Sukkaprojekti liittyy seuraavan kirjoituksen aiheeseen, joten palailen siihen ensi kerralla. Kiitoksia taas kaikille viime kirjoituksen kommenteista. Palaillaan!